Hyvää huomenta!
Tämän aamuinen uutispläjäys, oli näin kotiäidin näkökulmasta mielenkiintoinen. Hallituksen suunnitteleman uudistuspaketin myötä kunäitien töihin paluu vanhempainvapailta aikaistuisi huomattavasti. Perusteena vanha tuttu työurien pidentäminen ja vähän tuoreempi "iskällekin mahdollisuus olla kotona". Kolmen vuoden kotona oloaikaa, ei siis suinkaan lyhennettä, vaan se jaetaan. Ja jos toista halukasta kotiin jääjäksi ei löydy? Noh, sitten ei löydy, lapsi menee hoitoon. Väistämättä herää kysymys, entäs yksinhuoltajat? Tai ne, joilla tuloerot puolisoiden kesken ovat niin suuret, että järjestely ei haluamisesta huolimatta ole taloudellisesti mahdollista?
Syötin Helsingin Sanomien sivuilta löytyvään laskuriin neidin menneen lasketun ajan. Sen mukaan minun olisi uudella systeemillä palattava töihin vuoden päästä.
Kuva: Hs.fi
Okei, palaan jo ennen sitä, ihan vapaaehtoisesti ja taloudellisesta pakosta. Ja toisaalta meidän perheessä on jopa harkittu ihan muuten vain isän jäämistä kotiin, jos ja kun, äidillä alkaa töihin paluu kiinnostamaan, mutta se, että tähän järjestelyyn pakotettaisiin tuntuu kovin vastenmieliseltä.
Look at the bright side: toki jokainen saa jäädä kotiin niin pitkääksi aikaa, kuin itse haluaa, siitä ei vaan enää makseta mitään, kun hoitovapaata on kulunut noin kolmetoista kuukautta. Noh, kyllä se viitisen sataa euroa, joka Espoossa maksetaan kotona lapsen hoitamisesta (rikastumista ei voi estää?) on ihan tarpeellinen raha. Joillekin varmasti vielä tarpeellisempi. Ja toisaalta, ei sitten ollenkaan, summaa kun ei ole kovin vaikea kuitenkaan korvata esimerkiksi osa-aika työllä, jolloin lapsen hoidon järjestäminen kotona on myös mahdollista. Sopivia osa-aikaisia tehtäviä ei kuitenkaan aina ole tarjolla; ei ainakaan ollut minulle, kun niitä selailin... *paljon hämmentyneitä ja ristiriitaisia ajatuksia*
Viesti kuitenkin on selvä: äidit töihin mars, mars!
Okei, ennen äidiksi tuloa olisin sanonut, että hyvä juttu! Olin itsekin asennoitunut palaamaan töihin hetimiten kunhan äitiys- ja vanhempainvapaa on pidetty. Sitten minusta tuli äiti enkä haluaisi menettää sekuntiakaan neidin ensivuosista, niin ainutkertaiset ne ovat. Ja tässä ei ole kysymys työnteon välttelemisestä tai laiskuudesta, vaan siitä, että haluan vaalia tätä ainutkertaista ja ihmeellistä vaihetta elämässämme.
*lisää hämmentyneitä ja ristiriitaisa ajatuksia*
Jään mielenkiinnolla seuraamaan, millaisia keskuluita tästä tiedostusvälineisiin poikiikaan ja mikä on lopputulema, toteutuuko muutos sellaisenaan.
Millaisia ajatuksia kaavailtu muutos sinussa herättää? Uskotko muutoksen toteutuvan?