Minä tahtoisin kovasti olla se ihminen, joka pystyy pakkaamaan omaisuutensa yhteen rinkkaan ja muuttamaan toiselle puolen maailmaa. Mieheni on sellainen ja teki juuri niin, vuosia sitten. Kun minä muutin Saksaan, otin mukaani kaksi täyttä matkalaukullista tavaraa, ja takaisin tullessani lähetin lisäksi pari suurta pakettia. Tahtoisin olla sellainen, jolla on tasan 10 vaatetta joista saa yhdisteltyä nättejä asukokonaisuuksia ja jotka mahtuvat kätevästi reppuun kuin reppuun, ja joka tarvitsee korkeintaan läppärin ja rakkaan ihmisen vierellensä, jotta koti tuntuu kodilta.
Mutta enhän minä ole. Me tulimme tänne mukanamme vain rinkat ja putkikassit, ja nyt pakkaan kauhealla tohinalla yhtä ylimääräistä jättimäistä pakettia lähtemään Suomeen meidän edellä. Olemme asuneet täällä 9kk. Mistä kaikki nämä tavarat tulivat? Miksi me haluamme pitää ne kaikki?
Vanhempieni ullakolla odottaa lisää laatikoita. Vaikka joka muutossa karsimme tavaraa, aina sitä jää niin hemmetisti silti, suurin osa minun perujani. Kaikki merkkiastiat ja -ruokailuvälineet, lasit ja kupit ja kipot ja valokuva-albumit siellä ullakolla ovat alunperin (ja Miehen mielestä ehkä edelleen :D ) minun. Kilokaupalla lakanoita, pyyhkeitä, kirjoja. Täällä me pärjättiin yhdellä lakanasetillä ja neljällä pyyhkeellä. Mutta asumiseen tarvitaan huonekalujen lisäksi niin paljon kaikkea pientä sälää. Imureita, vatkaimia, juustohöyliä, silitysrautoja, kaikenlaista. Välillä kaikki tämä tavaranpaljous todella uuvuttaa. Mutta minä olen keräilijä, hamsteri kuten äitinikin, kuten mummonikin, sodan jälkeiset pula-ajan traumat on siirretty sukupolvelta toiselle, vähän köyhemmän keskiluokan duunariperheen penninvenytys säästämisineen imetty jo rintamaidossa (koska korvike maksaa, daa). Ja kiinnyn tavaroihin, koska niissä on muistoja, jotka pelkään menettäväni, jos luovun tavarasta. Kuvan ottaminen ei ole sama asia, koska kuvat eksyvät, unohtuvat tai katoavat tietokoneen uumenista. Entä jos en muistakaan kaikkia näitä muistoja enää koskaan, jos luovun tästä tai tuosta?
Pakettiin on pakattu nyt suurin osa (mutta ei kaikki) painavista tavaroista, melkein kaikki vaatteet puuttuvat ja yli puolet kokonaismäärästä on vielä ulkona. Painoa on nyt 14kg. Kaikki on absoluuttisen tarpeellista, heittelimme pois jo kaiken mistä maltoimme luopua, annoimme halpiskaupasta ostetut kolmen euron muovikauhat eteenpäin seuraaville vaihtareille arkea helpottamaan.
Miten sitä oppisi luopumaan tästä kaikesta materiasta?
Kuva lainattu osoitteesta http://www.hercampus.com/school/eckerd/end-year-packing-tips