Mistä tietää, että kesä on ihan nurkan takana? No ainakin siitä, että puutarha alkaa jälleen vihertää ja pikkuhiljaa kesän kukkaloisto alkaa näyttää varovasti merkkejä itsestään.
Tänä keväänä olen viettänyt toistaiseksi huomattavasti vähemmän aikaa kukkapenkissä. Johtuneeko vähemmästä työmäärästä puutarhassamme vai kasvaneesta vatsasta, tai ehkä molemmista? Selkä ainakin alkaa helposti muistuttaa olemassaolostaan liian kyykkimisen tuloksena.
Rikkaruohot näyttävät voivan hyvin tänäkin keväänä ja niitä saakin nyppiä hamaan tappiin asti, jos niistä mielii päästä eroon, joten ihan relasti taidan vaan ottaa niidenkin suhteen.
Lempparini, pioni, nostaa terhakkaana päätään maan uumenista. Sen kukkimista en millään malttaisi odottaa tänäkään vuonna.
Kukkapenkeissä alkaa olla aikamoinen tungos, joten jos joku haluaa omalle pihalleen kasvamaan esimerkiksi liljaa, niin tervetuloa vaan täältä hakemaan kunhan ovat ensin kukkineet.