Olimme eilen Järvenpäässä tapaamassa kummitätini porukoita. Piipahdimme tietysti paikallisella kirppiksellä, jossa silmiini pisti mielenkiintoinen pitsikuvio. Se kuvio osoittautui kotelomekoksi.
Kun pyörittelin tuota mekkoa käsissäni, mieleeni tuli ensimmäisenä Emmi, Mun elämä, milloin siitä tuli näin (ihana)-blogista. Mekko näytti ihan Emmin mekolta. Siinä missä minä puen itseni pitkiin värikkäisiin retroretonkeihin, Emmi vetää päällensä yleensä melko musta-valkoista ja modernia vaatetta. Ja siinä missä minä yritän epätoivoisesti peittää kaikki mahdolliset kaaret ja paukamat kehostani, Emmi kantaa muotonsa ylpeydellä ja antaa niiden myös näkyä. Ihailen hänen kykyään olla sinut kehonsa kanssa ja ylpeä omista muodoistaan. Hetken pähkäiltyäni, päätin ostaa mekon. Koska hintaa mekolla oli vaivaiset 3,80€ (kuka muuten hinnoittelee kirppiskamat noin?), ei päätös mekon ostamisesta ollut hirmuisen vaikea. Mikäli en itse koskaan rohkene mekkoa päälleni pukemaan, jollekin ystävälleni se varmasti kelpaa.
Kotona sujautin mekon päälleni ja katselin itseäni peilistä arvioiden. Mekko tuntui hyvälle päällä, mutta olo oli epämukava. Tiiättekö silleen epämukava, niinkuin joku muu olisi valinnut vaatteesi. Näytin epävarmana mekkoa Jykälle, joka kehui mekkoa silminnähden aidosti.
"Mutta eikö tämä oo liian lyhyt näihin paksuihin sääriin? Ja sivusta tämä ainaki näyttää ihan järkyttävältä, ku tämä MAHA!"minä vinguin.
"Ei ne mua haittaa, eikä se mun mielestä oo mitenkään liian lyhyt."
"No, mie kysyn vielä Teiniltä. Se sannoo ainaki jos tämä näyttää nololta", minä jupisin ja koputin Teinin oveen.
"Sori, katoppa ku ostin tämmösen mekon kirppikseltä, miltä näyttää?"
Teini naputtelee puhelintaan, vilkaisee sekunnin sadasosan minuun päin ja vastaa:
"Iha ok."
"Häh?! Enkö muka näytä lenkkimakkaralta nakin kuoressa?!"
"No emmä tiiä. Menisitsä ny. Mul on yks juttu kesken..."
"Joo, joo, mutta kehtaisitko lähtiä minun kanssa jonneki, jos mulla ois tämä päällä?"
"Emmätiiä... On se iha ok."
Hmm...
Katselin itseäni taas peilistä mekko päällä. Ehkä se on ihan ok edestä joo. Mutta on se kyllä varmaan liian lyhyt näihin pökkelöjalkoihin.
Eikä sekään ole se pahin.
Kattokaa miltä tämä näyttää sivusta!!!
Herkkusuun elämä näkyy viimeistään tuossa. Pika-apu varmasti olisi joku kureliivi, jolla voisi survoa makkarat tiukkaan pakettiin. Asia vaan on niin, että ne aiheuttavat minulla närästystä ja tuntuvat muutenkin tosi epämiellyttäviltä. Ei kai se auta kuin ottaa itseä niskasta kiinni ja ryhtyä keventämään jos aikoo tuo kolttu päällä ikinä missään hippastella.
Enkä minä ole varma uskaltaudunko tuo päällä ihmisten ilmoille ilman mahapöhöäkään. Mutta, annan sen nyt muhia kaapissa ja katsotaan miten koltun (ja mahapöhön) käy...
PS: Menenkin tästä pesemään tuon peilin ihan ekaksi.