Virallisesti #100daychallenge meni jo, tai siis projektiin kirjautuminen. En tietty muistanut ilmoittautua minnekään, mutta omasta sadasta päivästä on kulunut pian jo kolmekymmentä ja olen hyvässä vauhdissa. Ehkä on siis aika esitellä projektini muutamalla sanalla.
Päätin, että sadan päivä kuluttua minun pihaltani löytyy sata itse kasvatettua kukkaa. Ei siis erillistä kasvia, mutta voin laskea sata omin kätösin kasvatetun kukan kukkasta, jos tästä ajatuksesta nyt joku saa kiinni?
Tähän saakka olen kasvattanut siemenestä lähinnä vain hyötykasveja, eniten chiliä. Kukkapuolelta krasseja ja tuoksuherneitä ja muita sellaisia helppoja tapauksia, joiden siemenet ovat kokoluokkaa herne. Että ihan uuden haasteen edessä tässä ollaan.
Ensin ostin kauppareissulla pussin oppineidenkukan eli tsinnian siemeniä. Pussissa oli kolmetoista isoa siementä, joista kymmenen lähti kasvamaan. Taimet kuuluu ns. koulia kun niissä on ekat varsinaiset lehdet (ekana tulee sirkkalehdet ja näitä ei lasketa) eli siirtää omiin purkkeihinsa. Siirsin tsinniat ja kaikki jäivät henkiin. Hienoa. Tästä innostuneena lähdin siemenostoksille.
Seuraavaksi ostin daalian juurakon sekä pioniunikon, leijonankidan, kaunokaisen ja peikonkakkaran siemeniä. Nimet naurattavat minuakin ja suoritin valintani lähinnä pussin kuvien perusteella. Daalia lähti heti kasvamaan. Yllätys sen sijaan odotti siinä vaiheessa, kun avasin siemenpussit - niissä oli selkeiden siementen sijaan jotain keijupölyltä näyttävää ainesta. Ripottelin miniminipienet siemenet parhaani mukaan kylvöastioihin. Ja niinhän siinä kävi, että kupeissa kasvaa noin miljoona toisiinsa kietoutunutta tainta.
Että ihan turha oli kainostella sadalla kukkasella, minullahan on tuhat kasvia.
Saa siis nähdä, mitä tuleman pitää. Onnistunko pitämään maailman hentoisimmat taimet hengissä? Erottelemaan ne jotenkin toisistaan? Onneksi projektin päiviä on jäljellä ja voin vielä kääntyä vanhojen luottoystävieni krassien ja kehäkukkien puoleen. Ai niin ja auringonkukkien, ne vasta isoja ja selkeitä taimia ovatkin!