Koska lähipäivinä ilmeisesti koetaan jonkinlainen säätyypin muutos (lue takatalvi), niin tähän väliin on ihan pakko ikuistaa muutama pihakuva, vaikka olkkarin ikkunan taimitilannekatsaus jääkin kesken.
En ymmärrä, mistä nuo raparperit ovat yhtäkkiä putkahtaneet. Viimeksi kun niitä tutkailin, olivat vielä pieniä punaisia palleroita ja nyt niissä onkin suuret äärettömän kauniit punavihreät lehdet. Raparperi ei ole meillä koskaan kasvanut hyvin. Olen vaihtanut sen paikan jo ties kuinka monta kertaa, mutta vieläkään (tai juuri siksi) se ei ole tyytyväinen oloonsa. Onneksi lapsuuden kotipihassa kasvaa ihan valtava raparperi, josta riittää koko suvulle ja totuus on, että ei sitä meidän perheessä ihan kamalasti edes kulu. Piirakka ja kiisseli ovat toki hyviä, mutta ei niitä kuitenkaan montaa kertaa tule tehtyä ja pakkasesta löytyy melko monta hyvää raparperivuosikertaa :)
Kukkapuolelta löytyy nyt valkovuokkoja, skilloja, esikkoja, kevätkaihonkukkaa ja ketunleipää. Eli sinivalkoisella linjalla mennään. Kirjopikarililjat ja narsissit ovat nupulla eivätkä tarvitsisi montaa lämmintä päivää kukkiakseen, mutta niitä ei taideta niille nyt tähän väliin suoda. Ensimmäiset kaksi optimistiorvokkia kukkivat myös ja aikaisimmat angervot ovat saaneet lehtensä.
Viime kesänä löysin suureksi hämmästyksekseni yhdestä tontin kulmasta kukkivan varjoliljan. Olen sitä aina ihaillut, mutta en ole tullut hankkineeksi, joten yllätys oli enemmän kuin mieluisa. Siirsin sen tietysti heti parempaan paikkaan omenapuun alle, mutta kasvi ei tykännyt ollenkaan siirtämisestä, vaan kuihtui ja varsikin kuoli pois. Nyt on kuitenkin yllättäen kasvattanut jo 10 sentin varren.
Lisähihkumista aiheutti tänään pihalla kaksi muutakin asiaa: valkoiset särkyneet sydämet ovat molemmat hengissä, samoin lumivyöryn alle jäänyt pikkusyreeni.
Nyt kannattaa tankata näitä kuvia verkkokalvoille, niin ehkä tuo kylmä jakso menee ohi ihan huomaamatta.
