Omenapuun alla valkovuokot notkistelevat siroja niskojaan valmiina varastamaan koko shown, mutta toistaiseksi kevätsahramit ja lumikellot ovat meidän pihan prinsessoja. Varsinkin nuo puhtaan valkoiset krookukset ovat kyllä niin kauniita, että niitä pitää hankkia lisää. Idänsinililjat eli skillat ovat myös lähtökuopissa puhtaansinisine nuppuineen. Ensimmäinen sinikeltainen esikko näyttää lehdettemän pensasaidan juurella paljaassa mullassa melkein epätodellisen siniseltä. Onnistuin herättämään ensimmäisen tokkuraisen kimalaisen poistamalla sen kuohkeina talvivällyinä toimineet talvisuojaturpeet köynnösruusujen juurelta. Ruusut näyttivät selvinneen talvesta hyvin, samoin suurin jalokärhö, jonka vähän hätäisesti siirsin loppukesästä ja jonka pelkäsin kuolevan. Sen sijaan viime kesänä nimipäivälahjaksi saamissani valkoisissa särkyneissä sydämissä ei näy minkäänlaista elonmerkkiä. Jos ne ovat heittäneet henkensä talven aikana, niin neljättä kertaa en enää niiden kasvatusta yritä. Varsinkin kun sitä tavallista vaaleanpunaista olen jakanut moneen paikkaan ja lahjoittanut kavereillekin ja joka vuosi rehottaa entistä komeampana ja on nytkin jo hyvässä kasvussa.
Kevätsahramien aika on nyt
Seuraavaksi valkovuokkojen
ja skillojen
Ensimmäinen esikko
