Tähän asti olen mieltänyt olevani enemmän ns. crazy horse lady, mutta viimeaikaisten tapahtumien valossa olen joutunut miettimään kantaani uusiksi.
Naakkaepisodi (ks. ensimmäinen postaus) koki päätöksensä, kun järki voitti ja nuohooja kävi poistamassa pesän piipusta. Ajattelin, että tämä oli nyt tässä.
Ajattelin väärin.
Tänään aamulla tulin sisälle tallihommien päätteeksi ja suuntasin kylpyhuoneeseen käsiäni pesemään. Ovella kohtasi melkoinen hävitys: koko kylpyhuone oli mullin mallin, purtilot ja purnukat pitkin lattioita, ja pesukoneesta kuului elämöintiä. Sen pohjalla vilahti jotain harmaata.
Rohkea kun olen, käännyin kannoillani, juoksin ulos ja huusin äitiä. Eihän siitä mitään hyötyä tietenkään ollut.
Hetken päästä palasin sisälle tallikissan kanssa. Siitäkään ei ollut kovin paljon hyötyä: se meni suoraan nukkumaan nojatuoliin.
Uskaltauduin kurkistamaan uudestaan kylpyhuoneeseen. Pesukoneen pohjalla kyykötti pieni talitiainen.
Talitiainen. Pesukoneessa?
Anteeksi kuinka?
Ilmeisesti lintupolo oli jotenkin päätynyt kylpyhuoneeseen ilmanvaihtoventtiilin kautta. Tarina ei kerro sen motiiveista.
Avasin siis ovet ulos selälleen, ja joitakin sekunteja kestäneen paniikinomaisen räpellyksen jälkeen lintu lehähti pois pesukoneesta ja porstuan kautta kirkkaaseen kevätpäivään.
Jokainen päivä on seikkailu.