Lauantaiksi oli luvattu erityisen lämmintä säätä. Ostimme aleliput bussiin jo hyvissä ajoin. Jännitti, mikä perillä odottaisi.
Mökki oli tallessa. Se ei ollut lentänyt ilmaan syysmyrskyissä, katto ei ollut lahonnut, puu ei kaatunut päälle. Sininen lintu vartioi portilla ja otti meidät vastaan iloisesti.
Maasta pilkisti jo kukkia! Kolmen tunnin auringonpaisteen aikana kukkia tuli esiin vielä enemmän. Ne kasvoivat silmissä.
Tehtävää oli paljon. Pensasaidat olivat kasvaneet talven aikana luvattoman pitkiksi, osa yli mökin harjakorkeuden. Tuntui julmalta leikata alas oksia, joissa oli pajunkissoja. Otin kissalliset oksat mukaani kaupunkiin.
Välillä piti pitää taukoa ja tuumata. Katsoa ja miettiä, mitä tänä kesänä laitettaisiin minnekin kasvamaan. Voisiko pöydän ja keinun paikkaa vaihtaa. Mitä laatikoihin kylvettäisiin.
Pullakahvit juotiin terassilla. Siellä oli yli kaksikymmentä astetta lämmintä.
Illalla olisi ollut sauna, mutta meillä oli jo paluuliput takaisin kaupunkiin. Olisin mielelläni jäänyt. Oli niin lämmintä.
Jossain grillattiin, kuului lasten ääniä. Aurinko lämmitti.