Aloiteaanko tämä kertomus siitä että olen allerginen chilille? Juu.
Oon jo pitkään odottanut, että mies laittaisit loput kuivattamansa chilit purkkiin, kuten ne muutkin (kaskuvausi loppui syyskuussa, voitte laskea kauan oon venannut). No tänään mä päätin laittaa ne itse. Ne ei mahtuneet sinne purkkiin. Ahaa, eli tän takia ne olleet tossa pöydällä. Tutkin hieman kuivia chileja ja laskin että jos poistan niistä varret, joita ei mielestäni käytetä ruoanlaittoon (se vihreä juttu mistä se roikkuu kiinni siinä kasvissa) niin saan ne kaikki mahtumaan purkkiin.
Kaadoin koko purkin lautaselle ja napsin varret pois. Nyt ne veivät vähemmän tilaa ja sain ne kaikki mahtumaan purkkiin. Joissain chileissä helisi siemet vähän kuin ne olisi olleet minikokoisia marakasseja. Helistelin niitä itekseni ja mietin että voisikohan niistä idättää miehelle oman chilitaimenen? Pelastin roskiksesta rahkapurkin, hain siihen multaa, kastelin, sirottelin siemenet ja vähän lisää multaa ja vettä vielä päälle. Hyvä.
Tän täytyy olla rakkautta. Chiliallerginen täällä idättää pikku chilejä.. En kestä :)
Tähän asti tarina on ollut ihan suloinen, joten mistä toi otsikko sitten johtuu? Jokainen chiliä käsitellyt tietää, ettei chilejä käsitellyin käsin kosketa silmiin. Mä äsken ihan vain vähän hieraisin. Ai että kirveli. Hemmetti.
Muistelin että silloin pitää huuhtoa silmiä vedellä. Huuhdoin niitä ja oikein hieroin silmiä samalla, että kaikki chilin katku tulis sieltä ulos. Muistinko pestä ensin ne kädet? No en. Tuloksena kaksi kirvelevää silmää.
Pesin kädet, koetin huuhtoa silmiä mut en ihan uskaltanut. Lopulta otin pumpuliin perusvoidetta ja sivelin silmiä niillä, jos se jotenkin veisi sitä chiliä sieltä silmärajajasta pois? Sattuu. Päätin jättää silmät rauhaan, pesin kädet pariin otteeseen.
Täällä mä siis istun. Punasilmäinen paholainen. Sunnuntai-aamuna.
Pitää toivoa että mies on oikein pitkään fribeegolf-kierroksellaan enkä mä jää sille (taas) kiinni tyhmilyydestäni.