Meidän kasvimaa on täynnä aurinkoja. Pitkiä, pätkiä, punertavia ja oransseja. Käytetystä kielestä riippuen auringonkukat, kehäkukat ja samettikukat ovat kaikki taivaan helottajan kaimoja, vaikka suomeksi auringon nimeä kantaa vain tuo kuvan auringonkukka. Tänä vuonna minun on tullut istutettua punertavia sävyjä, vaikka kaikkien esi-isät ovat kai olleet keltaisia. Eivät ole enää!
Auringonkukat yllättivät korkeudellaan. kohopenkeissä niiden pituudeksi olisi riittänyt metri, nyt varret yltävät reilusti yli kahteen metriin. Tuo yksi on niin kenollaan, että mahtaakohan se pysyä enää pitkään pystyssä?
Yllä olevan kuvan etualalla kasvava Tellervo-emäntä on sekin yhdenlainen aurinko: kokoa sillä on jo reilusti enemmän kuin rantapallolla. Hyvä tyttö, kasva, kasva!
Kasvulaatikoissa kehäkukat ojentelevat säteitään. Uskaltaudun tänä kesänä laittamaan kukan terälehtiä salaattiin ja yllätyin, kuinka hyvältä ne maistuivatkaan! Bonuksena tuli melkoinen väriruiske: terälehdet näyttivät piristäviltä siinä vihreän salaatin keskellä. Suosittelen kokeilemaan!
Kelta-oranssit samettikukat ovat loistaneet basilikan rinnalla ja kasvien oranssi-violetti väriyhdistelmä on hivellyt silmääni siinä kasvilaatikon keskellä. En ymmärrä, miksi Suomessa pitäydytään pastelleissa tai valkoisissa sävyissä, kun jotain näin tunteikasta on saatavilla. Oikeastaan kyseessä on yhdistelmä, joka on suorastaan kiihkeä.
Loppukesän värisaldo on melko räiskyvä!
