Ostin taannoin uuden ompelukoneen äidin vanhan 70-luvun koneen tilalle - tuo vanha kun meni ja surisi viimeiset surinansa, voih.
Testikierroksella ompelin vanhoista risoista farkuista parit patalaput, aika kivat niistä tuli ja varmasti käyttökelpoiset. Näitä suunnitellessa ja tehdessä oli mielessäni yksi ystävä ja hänen keittiöönsä ne sitten päätyväitkin, kun en osannut ajatella yhtään ketään muuta, kenelle nuo olisin halunnut antaa - kai sitä muuten vaan tavallisena arkenakin voi lahjoja antaa? :)
Uusi kone on Singerin varmasti halvin ja simppelein malli, alestakin vielä onnistuin löytämään ja kivasti sitä osasi käyttääkin. Seuraavaksi suunnitteilla on ainakin farkkupalalaukku, kun risoja farkkuja on kaappiin kertynyt vuosien varrella. Ja hyvä, että on kertynyt, nyt pääsen sitten askartelemaan mielin määrin!
Patalappujen toteutus oli simppeli - piirsin liidulla mallin vanhojen patalappujen ääriviivoja pitkin mieleisiini kohtiin farkuissa, toiset puolet taskujen kohdalta ja toiset sisäsaumojen kohdalta. Leikkasin farkkua jättäen noin 2 cm varan reunoille ja ajelin suoralla ompeleella reunat nurjalta puolelta melkein umpeen - pienen aukon avulla käänsin patalaput oikein päin kulmasta ja sulloin sisälle palamatonta vanua/täyteainetta, jonka jälkeen ompelin kulman kiinni suoralla ompeleella patalapun oikealta puolelta. Lenkiksi irroitin farkkujen vyönlenkin ja ihan vaan suoralla ompeleella ajelin muutaman kerran yli, että pysyy varmasti kiinni. Sitten vain silitys ja patalaput olivat valmiita käyttöön.
**********
Täytyy vielä lisätä tähän perään pari hevoskuvaa tältä päivältä - nämä kaksi turilasta ilostuttivat siis tänään vapaapäivääni <3
Lainahevonen rentoutuu lenkin jäljiltä
Lainahevosen pieni kaveri otti mallia isommasta
Nyt junalle ja kipin kapin kohti Helsinkiä ja French Filmsin keikkaa, juurikin sen ystävän kanssa, kenelle farkkupatalaput menivät!