Selailin sairastaessa tylsistyneenä vanhoja valokuvia ja päädyin hämmästelemään rakennusaikaisia kuvia. Jälkikäteen tuntuu käsittämättömältä, miten selvisimme rakentamisesta ja pihan teosta kahden alle 5-vuotiaan kanssa. Pihaa laitettaessa minäkin olin jo töissä ja teimme kaiken itse ilman minkäänlaisia koneita. Kuvia katsoessa urakka tuntuu suurelta, vaikka jakautuihan se toki pitkälle ajalle. Ajattelin tehdä muutaman kuvakertomuksen pihan rakentumisesta. Pohjana oli jo ennen rakentamisen aloittamista teetetty pihasuunnitelma, jota emme kyllä kauhean tarkasti noudattaneet. En kirjoita pihanperustusohjeita, koska niitä varmaan löytyy asiantuntevimmilta tahoilta yllin kyllin, mutta vastaan toki kysymyksiin, jos joku haluaa jotakin tietää ja eiköhän sitä muutama vinkki omien mokien pohjaltakin kuvien sekaan lipsahda :)
Etupihan suunnitelmaa on noudatettu suurin piirtein laatoitusten ja istutusalueiden koon ja muodon puolesta (paitsi tuota kaarevaa osaa ei kyllä jaksettu tehdä) ja toki osa pensaista ja puistakin on valittu tämän mukaan, mutta valintoihin on vaikuttanyt paljolti myös kustannukset. Perennatasolle suunnitelmassa ei mentykään. Lipputanko karsittiin onneksi pois ja näköjään olemme oikaisseet valaistuksessakin melko lailla ja puolittaneet pihavalojen määrän ja siirtäneet valot keskemmälle istutusaluetta.
Tästä se alkaa 9.9.2002 kuopuksen ollessa puolivuotias. Tontti oli täynnä puita ja pensaita ja sillä sijaitsi myös naapurikesämökin saunarakennus. Ensimmäisenä kaadettiin tienvarren valtava kuusiaita.
Puita ja pusikkoa riittää kuusien kaadon jälkeenkin 23.9.2002.
Vuoden päästä 21.10.2003 talo on jo pystyssä, vaikka rakentaminen aloitettiin vasta keväällä. Vähän myöhemmin pihavalot kaivettiin paikalleen ensilumen sataessa. Tästä kahden kuukauden päästä päästiin muuttamaan. Koska tontti oli pieni, halusin talon mahdollisimman lähelle tietä ja ideana oli istuttaa etupiha täyteen suojakasvillisuutta. Raja-aitaa en halunnut. Avo-ojan tilalle kaivettiin putki, joka johdettiin tien ali.
Seuraavana keväänä 25.5.2004 etupihan kolme serbiankuusta ja kolme smaragdituijaa on jo istutettu, vaikka talo odottaa vielä lopullista pintaa.
31.7.2004 talonrappaus alkamassa ja kuopuskin on jo 2,5-vuotias. Tässä kohtaa olisi tietysti ollut helpompi, jos istutuksia ei vielä olisi ollut, mutta en millään jaksanut odottaa :)
16.8.2004 Talo on vihdoin ulkoa valmis. Talon väriä arvottiin pitkään, mies olisi halunnut valkoisen tai vaaleamman harmaan, mutta koska talo on suuri, halusin paremmin maisemaan sulautuvan värin.
Vuoden päästä 29.6.2005 istutukset ovat edelleen melko pieniä.
18.7.2005 Vuoden päästä etupihan istutukset ovat valmiit, istutusalue saatu rajattua muurikivellä ja raputkin saaneet liian liukkaaksi osoittautuneen laatan pintaan. Talon suurin suunnitteluvirhe on pääoven päältä puuttuva katos. Se on siihen jälkeenpäin piirretty, mutta nyt varastossa odottaa tuliterä pikkuinen pleksikatos. Saa nähdä, sopiiko se edes tuohon räystään ja oven väliin.
Ja sama toisesta suunnasta 1.8.2005.
28.9.2005 etupihan muuriallas nauhuksineen ja vielä kovin pienine seppelvarpuineen (3 kpl) on valmis.
Vuosi edellisestä eteenpäin ja ollaan etupihan laatoitusurakassa 9.9.2006. Taka-alan vasemmanpuoleisin kuusi kaadettiin vuosi sitten ja nyt käyn taistelua sen alla kasvaneen tuoksuvatun hävittämiseksi.
9.9.2006 portaat on saatu tehtyä ja onnistuivatkin yllättävän hyvin.
14.9.2006 itse suunniteltu ja toteutettu laatoitus on hyvässä vauhdissa.
26.9.2006 autokatoksen laatoitus on valmis.Sittemmin tuohon tarkistuskaivon taakse rakennettiin säleseinä, jotta polkupyörät ja lumilapiot saadaan piiloon.
JA SITTEN NYKYAIKAAN...
Tässä ne muurialtaan reunaan istutetut kolme pientä seppelvarpua, suunnittelijan suunnittelemat 6 olisivat kyllä olleet liikaa.
Rappusten kohdalle rakennettiin muutama vuosi sitten pieni pergolaportti, jonka villiviini ehti kasvaa useamman vuoden maassa ja nostettiin valmiiksi rehevänä pegolaan sen valmistuttua.
Ja sama toisesta suunnasta, melkoisen tiheäksi on etupiha kasvanut, ei olisi ensimmäisistä kuvista uskonut.Ohjeellisiin istutusetäisyyksiin kannattaa ehdottomasti luottaa vaikka istutusvaiheessa ne tuntuvat aivan yliampuvilta.Toisaalta suurin virhe suomalaisissa pihoissa on mielestäni liian vähäiset ja sinne tänne ripotellut istutukset.
Kolme smaragdituijaa, kolme serbiankuusta ja kolme alppiruusua ovat kasvaneet jo isoiksi ja suojaavat etupihan hyvin. Suunnitelmassa oli neljä tuijaa ja neljä alppiruusua, mikä on sikäli kummallista, että yleensä kasveja neuvotaan valitsemaan pariton määrä ja ahdastakin tuossa olisi tullut. Yksi suurimmista meidän pihan virheistä on, että säästin pihan puolen tuijien kohdalla ja ostin niitä halpoja ja harottavia brabanttuijia. Muistan vielä, miten pihasuunnittelija korosti varmistamaan, että tuijat ovat oikeaa lajiketta, niitä kun kuulemma myydäänkin väärillä nimillä. Vastapäisen talon brabanttuija-aita näkyy hieman tuossa oikealla. Aitataimiksi nämä smaragdituijat ovatkin kyllä ehkä liian kalliita, mutta yksittäiskasveiksi en niitä enää hankkisi.
Havukasvit kasvavat kerroksellisesti etualan matalista tuijista ja vuorimännyistä, tuijien ja serbiankuusten kautta taustan valtaviin kuusiin, joista kaksi on omalla pihalla ja loput naapurin tien varren raja-aitana, kuten meilläkin ensimmäisessä tonttikuvassa.Tältä suunnalta eivät katseet tai tuulet pihaan pääse.
Laiskana kitkijänä olen varmistanut vuorenkilvillä, että rikkaruohoista ei ole haittaa.
Talosta en tieltäpäin löytänyt yhtään tuoretta kuvaa, paljon sitä ei tielle enää näiden läpi näykään.
