Valoa tuntuu olevan niin vähän, että sitä hädin tuskin ehtii huomaamaan. Lunta - olen kuullut - on puolestaan vaihtelevasti, meillä sitä tulee harva se päivä muutama sentti tai jopa parikymmentä senttiä lisää. Mutta ei se paljon auta, kun se valo muuten on karkuteillä.
Siksipä sisäinen hihkugeneraattorini kytkeytyi päälle, kun näin nämä reilun kaupan ruusut viikonloppuna tarjoushinnalla. Tiedän, että todellista reiluutta olisi ostaa kotimaisen tuottajan ruusuja (nämä ovat lentäneet meille koneella), mutta nyt lähti kaksi nippua heleän lohenpunaisia ruusuja feikkaamaan pirteyttä kotiin. Tämän oranssimpaa en löytänyt, joten toiseksi paras mielenpiristysväri tekee nyt tehtävänsä.
Ruusut päätyivät eteisen lipastolle. Sopivasti peilin eteen, jotta niiden määrä vielä tuplaantuu, sillä neljäkymmentä ruusua on vaan enemmän kuin kaksikymmentä. Toivottavasti ruusut kestävät yhtä kauan kuin edelliset bongaukseni, jotka ilahduttivat lähes pari viikkoa. Realismia lienee tyytyä viikkoon, mutta eihän se ole hullu joka pyytää vaan se, joka maksaa.
Näillä viidellä kikalla yrittän pidentää kimpun kestoa:
- Toin ruusut kotiin hyvin pakkaselta suojattuna. Hyvä keino on pujottaa kukat löysän untuvatakin alle paketissaan, niin pakkanen ei pääse vahingossakaan koskettamaan kaunottaria. Viileässä ollut paketti totutetaan vähin erin lämpimään: enisn auki paketin pohja, jotta kukat saa veteen. Sitten parin tunnin päästä voi raottaa muunkin paketin auki.
- Naksin ylimääräiset lehdet pois (erityisesti vedenpinnan alapuolelta poistetaan), jotta vesi pysyy mahdollisimman kirkkaana.
- Leikkasin ruusuille uudet imupinnat, sillä muutoin vettä ei nouse varsia pitkin ylöspäin. Viisto pinta takaa paremman imutehon ja terävä hedelmäveitsi viiltää pinnan siistiksi.
- Laitoin kukkavirkistettä veteen, jotta ulkonäkö pysyy uhkeana.
- Nostan kimpun aina yöksi hieman viileämpään, jotta kukkien rupsahtaminen hidastuu. Nukunhan itsekin paremmin viileässä, joten samaa kauneusunta meille kaikille ruususille!
Kevät kertaheitolla!