Tänään on ensimmäinen vapaapäiväni loppiaisen jälkeen ts joulukoristeiden pois korjaamispäivä. Aatonaattona laittelemme intopinkeenä koristeita. Vanhoja perinteisiä ja aina jotain uuttakin. Serkkuni neulomat punaiset joulukellot teippaan oviin. Öisin kuulen kulkusen helähtävän, kun teippaus pettää ja kello putoaa lattialle. Se on joulun ääni! Mieheni työkaverin kasvattaman kuusen, jossa on pikkukäpyjä, alaoksalle ripustetaan vanha pahvinen auto. Tyttäreni muistaa tarkistaa, että se on oikealla paikalla. Pyöreälle pöydälle tehdään yli 20vuotta sitten kävyistä tekemistäni tontuista piiri. Ruokapöytää koristavat tyttöjeni pieninä hoitopaikassa tekemät tontut. jne...
Joulu hujahtaa nopeasti ohi. Ennen kuin kunnolla huomaakaan on tapaninpäivän ilta. Monet alkavat korjailla joulukoristeita pois, mutta minä pitkitän sitä mahdollisimman pitkään. Loppiaisen mentyä sitä ei voi enää lykätä. Tuntuu aina haikealta laittaa koristeet vuodeksi kaappien kätköihin. Samalla miettii tulevaa vuotta. Mitähän se tuo tullessaan? Mitä on tapahtunut ennen kuin koristeet seuraavan kerran otetaan esille?
Ei mutta nyt hommiin! Jouluvalot kyllä vielä jätän paikoillleen. Vajaan kolmen kuukauden päästä onkin jo pääsiäiskoristeiden aika! :)