Arki, mikä ihana asia. Kuusi on poissa, päivärytmi (lähes) takaisin ja jääkaapista löytyy taas tavallista murkinaa. Ja kaupassa on joulukukat poistohintaan, eikä juuri kukaan minun lisäkseni himoitse niitä.
Tapasin kauppareissulla kollegani, joka katseli kukkiani hyväksyvästi ja nyökytteli: ihana tuoksu, lempeä väri ja eihän noita heillä kotona Hollannissakaan pidetä joulukukkina, kevätkukkia ne ovat. Itse tunsin tästä myöntyvyydestä suunnatonta iloa: kevät, se nyt on, ja kärryjeni kukat todistavat sen. Ihan vaan varmuuden vuoksi kävin myös kurkkaamassa, olisiko kauppaan jo ilmestynyt siemenpussit kevätkylvöjä varten. Ei ollut, mutta postilaatikossa oli yksi siemenluettelo. Selailen sitä paremman puutteessa.
Leikkasin hyasinteista kukkavarret irti ja naksin muodostuneen kimpun alimmat kukat irti. Ne säilyvät pari päivää hyvänä tuossa pöydällä, ulkona naruun pujotettuna toimisivat yhtä hyvin (mutta jäätymisen jälkeen suojasäällä ne menevät kyllä pilalle). Sipulit lehtineen ja nuppukukkineen jätin viileälle ikkunanedustalle, josta toivottavasti aukeaa pian toinen satsi vaaleanpunaisia sarjakukintoja. Niistä saa vielä jatkoa näille kaunistuksille.
Meillä on nyt ihanan huumaava tuoksu. Jatkan siemenluettelon parissa väliaikaisen kevään nauttimisesta ja jätän ulkona satavan vaakarännän huomiotta.
