Pakkasukko näemmä lukee blogiani ja sai tarpeekseen leikkitalviuhoamisestani. Puhalsi Nekalaan kahdenkymmenen asteen pakkasen näyttäen vaaleanpunaisen talonkin kylmenevän. Viesti meni perille, mutta raukkamaisesti iski vastustajan ollessa puolustuskyvytön: ollessamme viikon pois halkopinon äärestä, saartoi pakkasherra talomme.
Ja talon päästyä viileäksi, se ei lämpene hetkessä. Toki olimme jättäneet sähkövastuksilla varustetut takat pöhisemään, mutta paukkupakkasilla ilman puita kämppä viilenee muutamassa päivässä sen verran vilpoiseksi, ettei flunssaisen perheen kotiinpaluu pitkän ajomatkan jälkeen ole kovin lämpöinen.
Onneksi on naapurit!
Saavuttuamme viiden tunnin ajomatkan jälkeen viidentoista asteen pakkasessa kotiin, pihassamme paloi jäälyhty. Mielen lisäksi naapurit olivat myös lämmittäneet kämppäämme, laittaneet muutamat pesälliset puita molempien kerrosten takkoihin. Talo oli viileä, mutta varaavat takat olivat jo kovaa vauhtia lämpenemässä. Puita oli kannettu.
Naapureiden ansiosta oli ihana tulla kotiin -eikä tarvinut värjötellä makuupusseissa takan edessä viime yötä.
Ennen nukkumaanmenoa saimme talon kutakuinkin lämpöiseksi. Illan taistelussamme tuli korkattua myös keittiön puuhella, joka lopulta pöhisteli keittiön kuumaksi.
Laitoin vaaleanpunaisen narsissin ikkunalle rauhan merkiksi Pakkasherralle. Kamoon, edes välirauha hei! Meikällä on flunssa!
Aamulla pakkanen oli laskenut alle viiden asteen. Ruusukammarissa oli kuuma.
Ihana olla taas kotona!
Kiitos naapurit <3