Se on täälläkin kalenterivuosi lopuillaan, niin kuin taitaa olla kaikilla meillä, jotka luotamme A.D. päivämääriin. Vuosi 2014 soljui blogin puolella kuten odottaa saattaa: alkuvuosi hoidettiin korvikepuutarhaa, keskikolmannes kertoi kiihkeästä kesästä ja loppuvuosi sujui kasvukauden jälkimainingeista. Tiedossa on kolme postausta, johon olen tiivistänyt vuoden julkaisut.
Tammikuu
Alkuvuodesta hyppäsin alehintaisten joulukukkien kimppuun, sillä eihän niitä oikeasti ole tarkoitettu vain joulupöydän koristeeksi. Valkoinen amaryllis on mitä näyttävin vuodenvaihteen kukka, sillä ainakin minun omat yksilöt ehtivät kukkaan vasta kinkun hävittyä ja skumppapullojen poksahdellessa. Joulun jälkeen hyasintteja saa marketeista uloskantohintaan, joten askartelin niistä tammikuun alussa koristeita niin sisälle kuin uloskin.
Kuukausi sujui muutenkin luontoa tutkien ja talvea odottaen. Ensin oli vesikeliä, joka sai arvostamaan pihan ikivihreitä. Sitten pakasti, jipii (koska tammikuussa kuuluu olla talvi), ja lopulta satoi luntakin. Mutta se lumen määrä oli kyllä naurettavan pieni koko talven ajan. Toisaalta ihana niin, sillä miten muuten kevät olisi tullut niin poikkeuksellisen aikaisin?
Helmikuu
Minun puutarhavuoteni alkaa oikeastaan helmikuussa. Vaikka ulkona on talvi, silloin pitää suunnitella tuleva kevät (ja välttää stressiä): miettiä kasvatustoiveet ja valmistautua niihin. Pitkän esikasvatuksen vaativa jättiverbena pääsi multiin helmikuussa ja sitten asustelemaan jääkaapin kylmyyteen. Tuo ensikosketus multaan on niin mahtava, että sitä varten voisi kehittää ihan oman juhlansa! Jaoin kasvatusniksit, jolla olen onnistunut pari kertaa hienosti, ne ovat yksinkertaisuudessaan tässä:
1. Kylvä siemenet tammikuun lopussa tai helmikuun alussa. 2. Anna olla viikko lämpimässä. 3. Nosta neljäksi viikoksi jääkaappiin. 4. Palauta huoneenlämpöön maaliskuun puolella. Kasvua pitäisi ilmestyä alle puoleen siemenistä parissa viikossa tämän jälkeen.
Pihan puolella ihailin autioksi jäänyttä kauralyhdettä, taisi olla naapureilla paremmat eväät tarjolla kun ei ollut kiinnostuneita koko talvena. Lisäksi meillä leikattiin ensimmäisen kesänsä kukoistanut tuija-aita sekä suojattiin se kevätauringon kuivattavien säteiden varalta.
Tuo kuvan ällistyttävän upea leikkimökki muutti muuten kesän lopussa asukkaittensa kanssa uuteen osoitteeseen.
Maaliskuu
Helmikussa paistoi sitten aurinko, joten pensaiden suojaus ei ollut turhaa. Ennen kasvukauden alkua kävin pensaat ja puut läpi ja tein blogiin postauksen siitä, miten minä olen marjapensaiden kevätleikkaukset tottunut tekemään. Se on muuten lempipuuhaani!
Kuvat näyttivät myös sen, miten kevät eteni kohisten ja lumi hävisi. Yleensä meillä on maaliskuussa ainakin puoli metriä lunta. Mitenköhän tulee olemaan keväällä 2015?
Maaliskuussa pääsin myös toden teolla kylvöpuuhiin, kun esikasvatukset alkoivat. Tein osan kylvöistä värikkäisiin säilyketölkkeihin, mikä piristi keittiön ilmettä mukavasti. Samoin nostin jääkaapista uutta kasvua puskevat kaalinpäät ikkunalaudalle kausikasveiksi.
Kevään julkaisusarja
Kevättalven ajan muistelin edellistä kesää julkaisemalla juttusarjan kesällä kerätyistä kukkakimpuista. Parasta näissä asetelmissa oli se, että ne oli kerätty tien varren kasveista, eli niiden tekemiseen ei tarvita omaa pihaa.
Kaikki jutut löytyvät tästä:
Juhannuksen tähkäpää
Kimppu partasudeista
Mettä ja marenkiunelmia
Koko tienpiennar kimpussa
Jo Irwin sen tiesi: kaunis kuin ruusu
Heinien keskellä loistaa päivänkakkara
Horsmakausi on pitkä ja värikäs
Auringonlaskun aikaan elokuun kuumuudessa
Kulhollinen palsamia
Ukon seuralainen
Kauden kokkaukset
Tammi-maaliskuu on kyllä puutarhabloggarille erikoinen vuodenaika myös kokkausten puolella. Mitä ihmettä tuolla pihalla muka kasvaisi, josta tehdä kauden ruokaa? Nämä päätyivät tänne blogiin:
Koristejoutsenet talvisista omenista - tai muuten vaan motivaatiota päivittäisen puolen kilon syömiseen.
Tomaattikastike tammikuun mauttomista tomaateista, jotta erehdysostokset eivät jäisi aivan täysin käyttämättä.
Kaksi keittoa yhdellä iskulla, sillä arjen voi saada sujumaan helpomminkin.
Mäti on talvikauden paras herkku ja blinit sopivat sen kaveriksi kuin kärpänen kesään.
Vain kaali selviää talven läpi, joten siitä pitää tietysti virittää vokki piristämään päivää.
Suklaakakku. Ei selityksiä.
Muusitäytteiset patongit ovat talviruokana kotimaisuuden tae. Paitsi jos ostaa raaka-aineet ulkomailta, mutta eihän me sellaiseen erehdytä?
Persikkajäädyke-vadelmajälkkäri, vaniljahupulla hunnutettuna tietysti. Melba kansainvälisille kavereille.
Tomaattiseen minestroneen ei kannata yrittääkään saada makua maaliskuussa muualta kuin säilykepurkista, mutta tätä talvikautta vartenhan ne säilykkeet ovat.
P.S.
Vinkkasin myös tästä hurmaavasta alppiruusumetsästä, joka löytyy täältä meiltä Jyväskylästä. Ota retkikohteeksesi, mikäli ajelet täällä päin ennen juhannusta!
