Kolme kirjainta H-U-H! Saanen kysyä että miten te yh-mammat teette kaiken? Mieheni maailman paras putkimies on viime ajat ollut töissä, ollut töissä, ollut töissä ja vaihteeksi ollut töissä. Eli olen ollut lähes yksinhuoltaja viime ajat ja sen takia en ole edes kerinnyt istua alas kirjoittamaan kuulumisia -on ollut niin kiire iltaisellakin kun on pitänyt joka ilta tunnin konsertin teletapeille. Onhan se toki imartelevaa, että joku jaksaa kuunella omia lurituksia niinkin kauan ja monta iltaa peräkkäin. Ainut hetki elämässä kun saa esiintyä konsertin verran yleisölle, joka vaatimalla vaatii lisää! We want more! We want more! Hetken aikaa on loisto artisti!
Kohtaamisia
Eilen ajattelin että nyt, nyt minä vihdoin pääsen koneelle kertomaan taloprojektimme etenemisestä kun Maailman paras putkimies tulikin kotiin illaksi. Päätin sitten kuitenkin käydä pikaisesti bongailemassa joululahjoja kirpputorilta ja täyttämässä jääkaapin jollain syötäväki kelpaavalla, mikä kaikkein tärkeintä - yksin. Ihan omassa rauhassa. Kirpparilta mukaan tarttui taas muutama paketin täyte - tänä vuonna koitamme ostaa kaiken kirppareilta, ja nyt kun niitä onkin enemmän tullut kierreltyä, niin sitä on oppinut bongailemaan todella hyviä löytöjä. Voisin muuten paljastaa mitä kaikkea kivaa mukaan tarttui, mutta eihän pakettien sisältöä voi etukäteen kertoa!
Kirpparin jälkeen kipaisin Lidliin hakemaan kaapin täytettä. Pakkailin kamppeita autoon kun viereeni tuli jokseenkin alkoholisoitunut, mutta lempeän näköinen mies, joka kohteliaasti pyysi minua viemään hänet muutaman kilometrin päähän kotiin, koska häntä rintaa puristaa. Aluksi mietin kauhuissani, että mitä minä sanon - enhän minä voi ottaa juopunutta tuntematonta keski-ikäistä miestä kyytiini. Pelasin aikaa ja vein välissä ostoskärryt paikoilleen ja katselin samalla miestä... Sitten mietien että ei kai ne kaikki mitään hulluja murhaajia ole, jotka toiselta apua kehtaavat pyytää. Itse en ainakaan haluaisi seuraavan päivän lehdestä lukea, että mies löytyi kuolleena tienvarresta. Niinpä otin miehen kyytiin ja matkasta tulikin oikein mielenkiintoinen. Mies oli todella mukava, lempeä, mutta viinan viemä, elämän runtelema. Matkan aikana meidän keskustelumme muuttui niinkin mielenkiintoiseksi, että lopulta istuin autossa yli puolituntia miehen parkkipaikalla ja kuuntelin hänen koskettavaa elämäntarinaansa. Kerroin myös meidän omasta tilanteestamme hänelle. Mies ihmetteli miten viitsin häntä kuunnella ja auttaa vaikka itselläkin on murheita - mutta niinhän se menee, että monesti vasta sitten huomaa ympärillään muidenkin hädän kun itselläkin on vaikeaa. Varsinkin nyt kun itse on apuja muilta saanut, niin ei se puolituntia omasta ajasta toiselle ole liikaa vaadittu. Mies kiitteli kovasti minua siitä kuinka tsemppasin häntä jättämään pullon. Ja salaa illalla sängyssä toiveikkaana mietinkin, että eihän sitä voi ikinä tietää vaikka juuri meidän kummallinen kohtaamisemme vaikuttaisi hänen elämäänsä niinkin että hän viinapirusta irti pääsisi. Luultavasti ei, mutta ei sitä koskaan tiedä.
ABL-laatat
Eilinen kohtaaminen jäi mieleen niin, etten enää kotona saanut koottua omia ajatuksia tekstin muotoon. Viime viikon torstailta asti on ollut tarkoituksena kertoa käynnistämme ABL-laatoilla, mutta yh-mamman arki ei ole siihen venynyt. Nyt vihdoinkin, saan jakaa muillekin tämän. Kävimme siis torstaina sovitusti katsastamassa Vantaan Tammiston vieressä, Helsingin puolella sijaitsevassa ABL-laattojen myymälässä heidän poistoeristä kaakeleita meidän tulevaa taloa varten. Koko myymälä oli niin ulkoa kuin sisältäkin ihastuttava ja tyylikäs. Heti alkuun meille tarjoiltiin kahvia/glögiä ja odottelimme sovittua tapaamista aulassa ihastellen samalla upeita, todella laadukkaan näköisiä laattoja. Pääsimme opastetusti varastolle katsomaan, minkälaisia eriä heillä olisi meille lahjoittaa ja olin todella positiivisesti yllättynyt, sillä löysimme niistä eristä taloomme kylpyhuoneen perusvalkoisia seinäkaakeleita lukuunottamatta kaikki tarvittavat laatat - vieläpä erittäin mieluiset sellaiset. Olimme tietysti todella kiitollisia jo pelkästä lupauksesta lahjoittaa meille laattoja, mutta nyt olemme, jos mahdollista vieläkin kiitollisempia tästä avusta jonka heiltä saimme. Taas olemme askeleen lähempänä uutta kotia. Todella SUURI kiitos tietysti koko ABL-laattojen omistajalle, sekä etenkin meidän yhteyshenkilölle, joka todella avuliaasti meidät vastaanotti ja neuvoi laattojen yhdistelemisessä. Muutenkin koko myymälästä jäi todella hyvä mieli, koska siellä vallitseva ilmapiiri oli todella mieluista, kaakelit ovat laadukkaita, ja niitä on todella laaja valikoima, sekä työntekijät avulijaita - Suosittelen todellakkin käyntiä siellä, mikäli kaipaat neuvoja/opastusta laattojen valinnassa. http://www.abl.fi/ sivustolla pääsee ihastelemaan eri laatta vaihtoehtoja jo etukäteen.
Örkkejä
Viikkoon on mahtunut paljon muutakin touhua kun kaakeileiden valintaa, sillä sunnuntaina saimme vihdoin kauan odotetun Maailman parhaan putkimiehen yrityksen ensimmäisen vuoden tilinpäätöksen pankille eteenpäin. Nyt odotamme kauhunsekaisin tuntein, miten pankki siihen vastaa - saammeko taloon rahoitusta vai vedetäänkö taas matto jalkojen alta, ja pitää keksiä uusia keinoja toteuttaa taloprojekti. Ei kyllä meinaa heti äkkiseltään tule muuta kovinkaan realistista keinoa saada talorahoja kokoon - Voisihan sitä Arttu Wiskarin Sirpa biisistä ottaa jälleen kimmoketta ja pistää pullorahat pitkävetoon - tai sitten ihan vaan laittaa oma joulupata keräys tienvarteen. Saas nähdä miten käy.
Ajankuluksi sadepäivinä ollaan taas vähän askarreltu teletappien kanssa - örkkejä - ja vähän lisää örkkejä! Gansteri & Nörtti tykkäävät niin kovasti askarrella örkkejä, että voisin tietysti niitä alkaa lähettelemään vaikka kiitokseksi "avusta" Ystävällemme vakuutusyhtiölle. Tosin täytyy tehdä örkkejä hiukan vihaisemmilla ilmeillä heitä varten.
Toivottavasti pankille voidaan piirelle kiitokseksi örkkien sijaan kukkasia!
xx Äiti kuittaa ja menee sunnittelemaan unten maille erilaisia kukkasia askarreltavaksi xx