Joulukukat? Niistä tulevat usein ensisijaisesti mieleen pökerryttävän vahvasti tuoksuvat hyasintit, perinteikkäät joulutähdet ja ylväät amaryllikset. Vaikka olen henkeen ja vereen kukkaihminen, joulukukista en ole koskaan innostunut mitenkään suunnattomasti. Yksi poikkeus joulukukkien joukossa on kuitenkin ruukussa viihtyvä ja suloisesti kukkiva atsalea, joka miellyttää meikäläisen esteettistä silmää niin, että voisin mieluusti tuijotella sitä vaikka läpi vuoden.
Ostan kotiin säännöllisesti tuoreita leikkokukkia, mutta viherpeukalolla minua ei valitettavasti ole siunattu. Ruukkukasvini kuukahtavat yleensä aina jossain vaiheessa, enkä useimmiten oikein edes tiedä, mikä meni pieleen. Olemattomista puutarhurintaidoistani huolimatta jaksan silti sinnikkäästi kokeilla onneani myös ruukkukasvien suhteen aina uudelleen. Pienelle ja pörheälle atsalealle olen valmis antamaan joka vuosi uuden mahdollisuuden, ja niin taas tänäkin vuonna kuten kuvasta näkyy.
Tavallisten atsaleojen lisäksi olen nyt muutamana vuonna nähnyt myynnissä tällaisia varrellisia versioita, jotka ovat kuin kukkivia miniatyyripuita. Ja sellaisen hommasin tänä vuonna. Minikokoista joulukuusta ei tällä kertaa tähän talouteen tule, vaan joulupuun virkaa saa toimittaa tuo vaaleanpunaisena kukkiva atsalea.
Jos jotain olen muutaman atsalean kuihduttaneena oppinut, niin sen, että tämä kaveri on todella janoinen. Atsaleaa saa siis kastella runsaasti, yleensä ihan parin päivän välein. Viime vuonna onnistuin pitämään pikkuisen miniatyyripuuni hengissä jonnekin maalis-huhtikuulle asti, mikä hämmästytti jo kukkakauppiastakin. Tänä vuonna aion tehdä uuden ennätyksen. Tavoitteena on pitää pinkki atsalea elossa ensi jouluun, mutta saapa nähdä. ;) Tavoitteita on silti hyvä olla!
Photo: Jenni Rotonen