Sääntö numero 1: älä tuhlaa aikaa ja energiaa talon suunnitteluun ennen tontin hankkimista. Näinhän siinä kävi, että olimme katsoneet tonttialueelta naapurikunnan tonttiarvontaa varten suosikkitonttimme top 5, jotka kaikki sijaitsivat samassa korttelissa, kauniilla kallioalueella. Lukuisten talokirjojen selailujen, internetin syövereissä surffailujen sekä ajatusten ja ideoiden jakamisen jälkeen olimme luoneet mielikuvan ihannetalostamme. Ja kun arvontatilaisuudessa arpaonni osui kohdallemme niin kaikki menikin uusiksi. Nimittäin tontti, jonka saimme olikin rinnetontti. Etukäteen olimme siinä luulossa, että lähimpänä järveä sijaitsevat rinnetontit varmaan menisivät tonttiarvonnassa valintoja tehdessä ensimmäisinä. Ihmetys olikin suuri, kun kyseiset tontit jäivät viimeiseksi. Ja niistä viimeinen siis tuli meille.
Heti arvontapäivän jälkeisenä päivänä suuntasimme tontillemme ihmettelemään, että miltäs se nyt näyttikään. Jotenkaan kummallakaan meistä ei ollut edes tarkkaa muistikuvaa juuri kyseisestä tontista. Tonttialueelle päästessämme huomasimme miksi ei. Hassua miten muilla tonteilla puita tuntui kasvavan suhteellisen harvakseltaan, kun taas juuri meidän tonttimme oli niitä tupaten täynnä. Oli vaikea saada edes hahmotettua kokonaiskuvaa tontista kaiken sen puun keskellä. Lisäksi huomasimme, että tontissa rinnettä ei ollut pelkästään tontin etuosa vaan myös toinen sivu, joka kaartoi tontin takaosaa kohti aika jyrkästikin. Nopeasti katsottuna tontti tuntui hieman haastavalta. Näin amatööreinä emme osanneet edes lähteä arvailemaan mahdollista perustustapaa tai talon sijoittamista tontille. Ne selviäisivät kyllä aikanaan. Näimme kuitenkin myös tontin mahdollisuudet; rinteistä saisi näyttävän piha-alueen, tontilla oli vain yksi raja-naapuri, tontin "takapiha" oli metsään päin, jossa ei ollut muuta läpikulkua kuin alueen lenkkipolku, ja lisäksi tontti sijaitsi n.100m järveltä. Hyvällä tuurilla tontilta saattaisi nähdä jopa pilkahduksen järveä. Ei muuta kuin suunnittelemaan rinnetaloa!
