Hipin sieluakin levottomampi ruokailuhuone on reilun vuoden aikana vaihtanut käyttötarkoitustaan varastosta keittiöksi ja makuuhuoneesta jalkapallokentäksi. Silti sinnikkäästi arvon aatelisneitinä nimitän huonetta ruokailuhuoneeksi -tai jopa -saliksi, vaikka huonetta pitäisi kutsua sekopääksi!
Määrätietoinen suunnitelma on joskus hankkia huoneeseen kahdeksan hengen pelkistetty ruokailuryhmä, laittaa muutama kirjahylly ja vaihtaa tapetit(!!). Turkoosit vaginahenkiset tapetit ovat ehkä liian tummat ja mahtipontiset meille, vaikka ovat väliaikaisesti ihan hauskat. Huoneen remppa kuitenkin odottaa vielä vuoroaan, joten otamme kaikki irti dramaattisesta ja _"ylimääräisestä"_ tilasta, johon ei ole hankittu vielä ainoatakaan huonekalua. Ei ole sopivia tullut vastaan ja huonekalut veisivät tilaa, kun huone muuntautuu vielä väliaikaiseksi olkkariksi olohuoneen tapettirempan ajaksi.
Eipä käy elämä tylsäksi.
Keittiöremontin ajaksi teimme ruokasalista väliaikaiskeittiön.
Seinän sisään upotettuun lukolliseen kaappiin sain ruokatarvikeet ja astiat pieneltä tutkijalta piiloon.
Rempassa ei ollut hätää, koska huone palveli kodikkaasti keittiönä, vaikkei sisältänyt hanaa ja hellaa. (Tosin intensiivisimmän remppajakson (aka persejakso)elimme Hipin kanssa lähinnä halvalla kaljalla ja kävimme maalin kuivuessa syömässä naapurin notkuvassa ruokapöydässä , muistaakseni...)
Muutettuamme taloon remppasimme yläkertaa ja ruokailuhuone oli viiden kuukauden ajan koko perheen yhteisenä makuuhuoneena. Ikkunoihin ja oviaukkoihin ripustimme pussilakanat. Helpompi olisi toki ollut asentaa verhot kuin viritellä lakanaa joka ilta ikkunoiden karmeihin. Ääliöistä kärsii koko perhe, mutta Poika nukkui makoisasti Hipin vanhojen kukkalakanoiden peittäessä keittiöstä ja olkkarista kantautuvan valon.
Vaikka rakastan yläkerran rauhaisaa ruusukammaria, alakerran väliaikamakkarissa oli ihana herätä keittiöstä kantautuviin höpötyksiin ja kahvintuoksuun. Avasin pussilakanaoven ja makoilin tarkastellen muiden puuhastelua keittiössä. Jalkapallon potkimista ja kaappeihin piirtelyä.
Emme ole tehneet ruokasalissa vielä muita kunnostuksia, paitsi heti alkuun pakotin Hipin oikaisemaan keittiöön vievän oviaukon _kaariholven_, joka sai minut raiteiltaan.
Mikä vikä tässäki ny muka on? Tää on miusta tosi hieno. Koko talo on ihan rempassa ja siuta ärsyttää yks saatanan kaari.
Hipin Italian rakkaus Botticellin Venus (aito) ja minun Siekkarini ovat vakiinnuttaneet paikkansa jonkun neuvokkaan neropatin ripustettua ne huoneeseen muuttopäivänä.
Huoneessa on ollut monenlaisia eriparisista huonekaluista kasattuja ruokailuryhmiä ja räsymattoja.
Huolimatta väliaikaisratkaisuista, olemme jo monta kertaa nauttineet tunnelmallisesta ruokasalista ja viettäneet vaginahuoneessa hauskoja hetkiä.
Tällä hetkellä huoneessa on tee-se-itse ruokailuryhmä. Vanhan yksiöni alkovin verho peittää alleen Hipin Pispalan kämpän keltaisen pikkupöydän ja naapurista lainatun apupöydän. Kannoin kellarista pöydän ympärille dyykattuja tuoleja, joiden valkoiset putket voisi maalata mustaksi. -Mikä vikä näissäki ny muka on? Nää on miusta tosi hienot valkosena.
Naapurin muijan ovenkahvaamme jättämät vaaleanpunaiset pellavaverhot mätsäävät tapetin haaleaan roosaan. Keskuudessamme on yllättäen romanttinen huone. Hämmentävää. Ehkä katamme jonain iltana romskun illallisen ennen kuin kynttilöiden liekit lepattavat muutoksen tuulien taas puhaltaessa...
Romanttista tiistaita kaikille!