Siitä on kauan, kun viimeksi kohtasin todellisuuden, mutta nyt oikea elämä kolkuttelee jo viikonlopun takana, arkiset realiteetit jotka tuntuivat niin kaukaisilta. Ennen lomaa suunnittelin, mitä haluan tehdä: istua torilla kahveilla ainakin kerran viikossa, ostaa leikkokukkia kojusta, syödä paljon mansikoita, kerätä vadelmia ämpäreittäin, korjata lapsen nukkekotia. Ja nyt huomaan että lähes kaikki jäi suunnitelmien asteelle.
Siksi ryhdistäydyin tänään. Ostin liljoja, tuoksuttomia jotten saisi päänsärkyä. Loppukesän mansikoita lapselle, kun toinen niin kauniisti pyysi; maistuivat paremmilta kuin alkukesästä. Myös luumut ovat pian parhaimmillaan. Vaikka työt alkavatkin, yritän ensi viikolla ostaa lisää luumuja, toivon mukaan ahvenanmaalaisia.
Pidän syksystä, mutta hieman surettaa päästää lapsi pois omista käsistä. Tavoitteeksi syksylle otan yhden kotipäivän vähintään joka toinen viikko, vaikka jokaisesta päivästä maksaisimmekin. Eipä varmasti suuremmin hoitajiakaan haittaa, kun on yksi riehuja vähemmän; äitee ja lapsi ovat onnellisia saadessaan pestä pyykkiä kahden kesken, omalla lomalla.