Mä oon surkee leikkipuistojuttelussa. Aina muutenkaan ei small talk inspaa, mutta tää ei oo pelkästä kiinnostuksesta kiinni. Ei vaan lähe.
Eka ongelma on, etten tunne leikkipuistojen käyttäytymissäntöjä. Pitääkö puistoon tullessa morjestaa muita? Riippuuko puiston koosta? Morjestaako puistoon tuleva ulkopuolinen yksinäistä ihmistä, jos keskenään tuttua porukkaa ei? Morjestetaanko jos satutaan samaan aikaan keinulle, mutta kauemmas ei? Onko "ollaan tässä leikkipuistossa lasten kanssa, vähän niinkun samassa veneessä" ihan okei syy tervehtiä tuntemattomia? Kysyn tätä, koska yhteen "me äidit" -lankaan menin jo odotusaikana. Ekoja kertoja neuvolaan mennessä tervehdin odotustilassa olevaa tyyppiä, ihan tosta vaan automaattisesti. Pieni tila, kaks ihmistä, todennäkösesti samassa tilanteessa, moro tuli luonnollisesti. Se toinen tyyppi vaan katto mua hetken kun idioottia, mietti että tunnetaanko ja käänsi sitten päänsä takasin pois. Että mitä jos se sama tyyppi on mun kans samassa puistossa, ei varmaan moikkaa.
No, sinänsä se on aika sama, sanooko jollekin moro vai ei. Jotkut sanoo, jotkut ei. Mutta se keskustelu. Ei terve.
Kaks lasta on keinussa, kaks aikuista seisoo antamassa vauhtia. Minkäs ikänen toi on? Yks. Joojoo. Joo. Mm. Keinua tykkää. Joo tykkää. Joo. Onks toi jo vanhempi? Joo puolitoista. Joojoo. Just. Keinussa tykkää sekin. Joo tykkää. Niin. Mm. Joo-o. Tässä saa seistä vaikka kuinka kauan, hehheh. Joo niin saa, hehheh. Joo. Ai nyt pois, no mennään hiekkalaatikolle. Joo, hei.
Apua! Kun mua ei niinkun oikeestaan mitenkään kiinnosta minkä ikänen joku vieras vekara on, tai kuinka kauan tyyppi on tässä puistossa käynyt. Tai mikään muukaan sen enempää kun vieraista ihmisistä nyt kiinnostaa. Niin hymistele siinä nyt sitten, että joo kyllä on mukavaa keinua joo.
Eikä oo paljoo sen mukaansatempaavampia ne oikeetkaan keskustelut, mitä on keskenään tuttujen juttelua seurannut. Tiedättehän, kun siellä puistossa on ne lapsetkin...
"Mites olitko sää nyt syksyllä menossa töihin vai miten se oli?"
"No joo kyllähän mää sanoin mun pomolle että Matias älä laita kiviä suuhun, sanoin alunperin että tulisin nyt, mut kyllä me sitten päätettiin että jatkan vielä kotona."
"Niin meillähän kävi samalla tavalla sillon kun Iina oli sen kaks, että mun piti älä Iina ota toiselta kädestä mun piti mennä hetkeks töihin mut sit jatkoinkin suoraan seuraavalle vapaalle, Iina anna lapio takasin kaverille."
"Meillähän täytti Matias nyt vasta yks, mut aattelin ei saa Mikko laskee pää edellä, no nyt se laskee kuitenkin, Mikko jalat edellä!"
"Peppi tuli joskus aika pahasti kanssa noin kun katto mallia joltain."
"Joo mää muistan kun sää puhuit että se tippu, mitä sulla Matias on suussa?"
"Niin niin mun piti siitä vapaasta sanoo,"
"Älä pure äitiä."
"Että useinhan se kuitenkin siirtyy se töihinpaluu."
"Joo vaikka kyllä tästä välillä mielellään menis, tuutko Mikko ottaan juotavaa?"
"No ihan samaa Peppi varo ettet potkase toista kun keinut, hei, tuu pois alta kun Peppi keinuu niin lujaa, hei!"
Sit ne lähtee eri suuntiin mukuloitten perässä ja hetken päästä jatkaa ihan eri aiheesta samalla tyylillä.
Nii, että jos siinä hiekkalaatikon reunalla istuu joku tyyppi nyhräämässä omiaan, vilkuilee sinne tänne, mumisee moi ja on sen jälkeen epäluonnollisen kiinnostunut oman lapsensa hiekankaivamisesta eikä tunnu reagoivan muitten keskusteluun, se saattaa olla mä. Vielä on hetki aikaa harjotella.