Olkapää on nyt useammallakin suulla diagnosoitu jäätyneeksi olkapääksi. Hyvää tässä riesassa on se, että se menee itsekseen pois. Huonoa puolestaan aika, jonka prosessi vaatii. Parikin vuotta saattaa vaivan kanssa kaiken kaikkiaan vierähtää. Omassa mittarissani on nyt ehkä neljä kuukautta...
Tuskallisinta aikaa on yö. Nukkuminen on ajoittain täysin mahdotonta kivun takia. Kunnollista asentoa ei ole olemassakaan. Olenkin kuullut kohtalotoverien viettäneen öitään kylmäpakkaus olalla ja yrittäneen nukkumista sohvalla istuen. Onneksi sain alkuviikosta vähän tehokkaampaa apua (panacod) kivun tainnuttamiseksi. Tai oikeastaan kipu ei tainnu, potilas taintuu ja se onkin pääasia. Muutaman viikon valvomisen jälkeen oli hämmästyttävää herätä aamulla ja huomata nukkuneensa, heräilyjä maksimissaan neljä koko yön aikana. Niistä lääkkeistä en ihan heti luovu!
Kaverini S on tämän saman jäätymisen läpikäynyt ja antanut arvokasta vertaistukea. Hän suositteli myös vartalotyynyä. No. Tänään soi puhelin ja S kertoi löytäneensä kirpparilta kyseisen kapistuksen ja hintaa on viisi euroa. Niinpä hän sen sieltä osti ja toi minulle kotiin. Aikani mietittyäni keksin miten sille teen tyynynpäällisen. Vanha, kapeaan sänkyyn tarkoitettu lakana oli sopiva vähän saksittuna ja ommeltuna.
Nyt odotan jännityksellä, tulemmeko yöllä toimeen ollenkaan vai syttyykö ikuinen suhde...
Kiitos vielä, S!