Ei hitsi, marraskuu on jälleen piilottanut jokaisen auringonsäteen joko harmaan pilvimassan tai aikaisin saapuvan pimeyden taakse. Poikani kysyy joka päivä tullessamme neljän jäljissä kotiin, että "äiti onko jo ilta". Vastaan, että ei ole, vaikka siltä tuntuukin. Jatkuvalta illalta. Tuntuu, ettei valo osu kotiimme mistää raosta, keinovalo tuntuu liian keltaiselta ja kaipaan valoa aivan suunnattomasti. Muistin lauantaiaamuna yhden niistä syistä, miksi pidin niin paljon vanhasta asunnostamme: korkeat ikkunat päästivät harmaankin valon sisään. Juuri nyt harkitsen ensimmäistä kertaa elämässänäi kirkasvalolampun hankkimista oikein vakavissaan.
Onneksi kohta tulee joulu, eikä pimeyskään näytä aivan niin ankealta kun kaikki koristellaan valoihin. Taidan kaivaa meidänkin muutamat jouluvalot varastosta esiin, sillä jos koskaan, niin nyt niitä tarvitaan.
Onhan tässä hämärän ajassakin tavallaan oma viehätyksensä, sillä kynttilät eivät tunnu samalta mihinkään muuhun vuodenaikaan verrattuina. Vastapainoksi sytytänkin niitä kuin manian vallassa ja koen, että ne tarvitsevat vielä kaverikseen jotain lämmintä. Ei ihme, että aina puhutaan syksyn ja talven yhteydessä siitä "vilttiin käpertymisestä" ja teemukeista joita juodaan villasukat jalassa. Tajuan sen, sillä tahdon laittaa musiikkia soimaan, kuumentaa glögiä (tai sitä teetä), leipoa hulluna sämpylöitä ja laittaa tulen takkaan.
Olen myös huomannut, että keskeneräiset sisustusprojektimme ovat alkaneet pistää silmään nyt oikein kunnolla. Ehkä tämä on alkusoittoa jollekin pesänrakennusvietille tai sitten ihan vain marraskuun syytä, mutta raahaan minulle epätyypillisesti perässäni imuria joka paikkaan, napisen hiekkaisesta eteisestä ja selaan sisustuskuvastoja. Katsotaan, mitä tässä saadaan aikaan, näytän sitten teillekin tänne, jos jotain keksimme.
Minkälaisia vaikutuksia marraskuulla on teihin?