Elokuu on Suomen kuukausista täyteläisin. Luonto on ehtinyt täyteen kasvuunsa ja kaikkea on paljon: värit ovat runsaita ja kasvustot täysiä.
Parvekkeen istutukset eivät tee tässä poikkeusta. Ne ovat nauttineet alkukesän helteistä ja talon seinän suomasta kasvurauhasta. En muista nähneeni istutusastioitani näin uhkeina koskaan. Ne ovat kuin rimpsuista ja röyhelöistä nauttiva mutta ylipainoonsa tukehtuva kartanonrouva!
Suosikkini on tämä Vanilla-samettiruusu. Sen jokainen taimi on kasvanut täyteen mittaansa ja nuppuja tuntuu olevan loputtomasti. Tykkään, tykkään! Ja ensi vuotta varten bongasin iki-ihanan Claus Dalbyn istutuksista sen keltasävyisten lehtien kanssa. Kokeilen ensi vuonna tuollaista yhdistelmää, mikäli muistini ei petä.
Tämän vuoden yllättäjä on tämä isolehtinen risiini. En ole koskaan ennen kasvattanut sitä ja mikä showtähti se onkaan! Näin sen juuri yhdessä julkisen paikan istutuksessa kukkivana ja se, jos mikä, sopii hyvin minun makuuni. Ensi keväänä taidan pistää tätäkin itse kasvamaan - nyt sain taimen lahjana taimenvaihdossa.
Kaikki kasvatteluni eivät ole olleet onnistuneita. Taivaita tavoitteleva ruusupapu tekee vasta nuppujaan, tiedä häntä, ehtiikö se lainkaan kukkaan tänä vuonna. Satoa siitä ei ainakaan tule. Ja tuon hyvän risiinin paikalla kasvoi alun perin daalioita: niiden kasvu tyrehtyi kokonaan, kun Vanillat pääsivät vauhtiin ja peittivät hentoiset daaliat.
Mutta pääosin kukat ovat loistaneet tämän vuoden keleissä. Yläkuvan leijonankidat ovat kukkineet juhannuksesta asti ja taustalla näkyvä tummalehtinen purppurajuoru on toiminut hyvin istutuksen aluskasvina. Ja ne Vanillat! Nehän ovat vaan yksinkertaisesti niin ihania. Ihania!
