Joskus sitä onnistaa - kuten viime viikolla. Sain nimittäin hemaisevan kauniita hopeakuusen oksia, joista monissa oli kävyt omasta takaa.
Mahtavia!
Tein toissavuonna havupalloja, joiden sydämet olin tallettanut varastoon myöhäisempien aikojen pallonmuodostuksia varten. Ja ne myöhäisemmät ajat koettivat nyt, kuorrutteenaan hopeanharmaata ja kävynruskeaa.
Havupallojen valmistus on melko helppoa puuhaa, kunhan tarjolla on kuivakukkasientä, sen päälle mielellään tukiverkkoa ja lisänä sopivan napakoita havun oksia. Aiempi valmistustekniikkaa selventävä ohjeeni löytyy täältä, puuhaan kannattaa uskaltautua, sillä lopputulos on yleensä hurmaava!
Tosin täytyy todeta, että hieman vähäisempi kiire kuin pari tuntia kuudelle pallolle olisi hyvä, sillä onnistuin sohaisemaan etusormeeni pikkupuukolla, tietysti sitä viimeistä oksaa nopeasti siistiessäni. Auts. Olisi vissiin pitänyt käydä tikkaamassa haava, sillä se vielä nyt viikonkin jälkeen aukeaa tuon tuostakin. Joten tähän kohtaan virallinen varoituksen sana teräaseista ja hätäisistä sormista sekä kiireisestä työskentelystä.
Tämän vuoden palloista on vielä vähänlaisesti kuvia, sillä nyt on ollut liian harmaata pihalla kuvaamiseen. Muutaman kuvan napsaisin nyt viikonloppuna, kun aurinko paistoi kauniisti. Tarkoitukseni on sytyttää palloihin valot ja siirtää marraskuun harmautta loitommaksi ainakin piirun verran (ja ottaa viimeistään sitten niitä kuvia). Mutta sitten tuleekin se suuri kysymys: