Taloa suunnitellessa pidin leikekirjaa, jossa oli kuvia ihanista taloista, pohjapiirustuksista, sisustuksista, materiaaleista, väreistä, tekstiileistä jne. Takasta väsäsin pienoismallin kevellevystä. Mutta puutarhasta en muista tehneeni mitään tämänkaltaista. Tänä kesänä törmäsin hienolla omakotialueella pihaan, joka suorastaan salpasi hengen. Pysähdyin suu auki niille jalansijoille muun perheen jatkaessa laukkaa geokätkökarttaa tuijottaen. Jos olisin nyt suunnittelemassa pihaa, niin tuosta pihasta olisi tullut sivu leikekirjaan. Pihan pääosassa olivat havukasvit. Lisäksi muistan vain köynnöshortensian, yksikään kukka ei jäänyt mieleen. Tuli tuo piha taas mieleen, kun katselin tänään lohduttoman näköistä syksyistä omaa pihaa. Kesällä piha on täysin suojassa kaikkien katseilta ja nyt lehtien pudottua on niin alaston olo, kun joka puolella on taloja. Ja kun kaava ei määrää meidän alueella juuri mitään, kaikki talot ovat eri tyylisiä ja näkymä on suorastaan kaoottinen. Oli pakko siirtyä etupihalle lepuuttelemaan silmiä havu- ja rodoalueessa, joka tässä syksyisessä harmaudessakin onnistuu näyttämään hyvältä. Onneksi osa perennoista on sentään iki- tai puoli-ikivihreitä tai muuten vain vihreänä pitkään pysyviä. Ja onneksi kohta on niin pimeää, että naapureista ei näy kuin tuikkivat valot, varsinkin kun nuo pihalamppujen energiansäästölamput eivät valaise mitään.
Sisustusblogeissa on etsitty punaisen maton paikkaa kodin parhaasta paikasta, tämä on meidän pihan paikka, johon sijoittaisin kynnysmaton, vaikka etualan kuunliljojen päälle onkin kärrätty monta kärryllistä kompostia.
Olkkarin ikkunan alla kulkeva laattakivipolku harmaana syyspäivänä, onneksi tässä on edes yksi kääpiövuorimänty
Sammalleimu
Alppiasteri melkein kukassa, ensimmäistä kertaa ikinä.
Ihanaa sammalta, ensi vuonna kukkivia lemmikin taimia ja sammalleimua
