Kotimatkani kesti tänään monta tuntia. Alkumatkasta tapasin ystäväni siskon, jonka piirtämät lumoavan kauniit eläinkuvat saivat keltaisesta tuvasta uuden kodin.
Senni Aleksandran kauris ja kettu pääsivät Saanan ja Ollin Yö metsässä -tyynyn seuraksi keltaiseen tupaan (kauniimpi kuva ketun ja kauriin koko sarjasta täällä)
Metsän eläimet matkasivat kanssani linja-autolla lähemmäs kotia, teimme mutkan lapsuudenystäväni luo katsomaan hänen vastasyntynyttään (joka hänkin oli vähän kuin metsän eläin - tuhiseva, pehmoinen ja arvoituksellinen).
Puolimatkassa jäin pikkupojan pölkypyörä yliajamaksi ja tovin jutustelin syvästi loukkaantuneen (henkisesti, ei fyysisesti) ehkä neljävuotiaan kanssa siitä, miten en ehtinyt väistää, vaikka hän (puolta sekuntia ennen törmäystä) huusikin "VARO!". Poikaa harmitti myös etten ehtinyt kirjastoautolle (minne en kyllä ollut menossakaan) - itkun ja harmistuksen loppu oli ratamon lehti ja toteamus "luonto parantaa". Paljaat jalkapohjat olivat samaa mieltä.
Loppumatkan neljän kilometria kotiin kävelin ilman kenkiä - eläimet laukussani.
Kotona olin kuvista niin innoissani etten malttanut odottaa, että saisin ne tauluksi seinälle - sängynpäädyn yläpuolelle, ketun ja kauriin kanssa kauniita unia katselemaan. Simppelistä lasikehyksestä puuttuu vielä paspis eivätkä kuvat ole kunnolla paikoillaan, testimielessä pujottelin kuvien taakse suojapaperin ja makustelin, miltä metsän eläimet seinällä näyttäisivät. (Voi miten kauniilta ne sitten näyttävätkään, kunhan saan kuville kunnon taustan ja paspiksen! Oi!)
Äitini 1970 -luvun alussa piirtämä pöllö
Nurkissa lojunutta ylimääräistä lasikehystä etsiskellessäni löysin samalla äitini pöllö -aiheisen lyijykynäpiirroksen. Metsän eläin pöllökin.