Syksy on parasta aikaa, oma lempivuodenaikani. Lehdistä pakenee värit ja ne tippuvat maahan, ilma on hieman kirpeää mutta on vielä lämmin, voi pukeutua kesän helteiden jälkeen villasukkiin ja kaulahuiveihin, etsiä komeron perukoilta saappikkaat käyttöön. Keittää jopa teetä, koska ei tarvitse enää pelätä lämpöhalvausta!
Koska olen tällainen henkisen kasvun guru (vitsi) niin usein syksyllä sitä erityisesti uudistaa itseään. Ehkä se johtuu siitä, että kouluaikoina syksyllä alkoi taas uusi jakso elämästä, uusi kouluvuosi. Tai siitä, että syksy on niin eri kun kesä ja silloin aletaan valmistautua talveen, joka on taas niin eri kun kesä. Mene ja tiedä. Mutta se on varmaa, että syksyltä kaipaa rauhaa ja selkeyttä. Ja tähän kuvioon sopii mitä parhaiten luopuminen. Lähinnä siis tavaroista luopuminen (btw sopii myös hyvin vastapainoksi nyky-yhteiskunnan tavaranhaalimishimoon).
Roosa Murto kirjoitti kolumninkin aiheesta tässä männäviikolla, miten kirpparit lisäävät ihmisten haalimishimoa ja kannustavat kuluttamiseen. Joo, varmaan osalla ihmisistä, mutta itse käytän melko vähän rahaa vaatteisiin. No, itse asiassa en ehkä rahaa, mutta lukumääräisesti hankin vähän vaatteita. Mieluummin panostan laatuun ja siihen, että vaatteiden käyttöikä on pitkä. Siksi en nyt koe suurta maailman tuskaa roudaamalla ikea-kassillisen vanhoja rytkyjä viiden vuoden takaa kirpparille. Hyvä pointti kolumnissa toki oli, mutta näkisin että enemmistä kirppareiden yms. käyttäjistä on ihan eri meiningillä siellä kun "haluan lisää tilaa designer-kamoilleni ja nää on jo 3kk vanhoja"
Vaatekaappini on tällä hetkellä oma akilleenkantapääni. Vihaan ylimääräistä tavaraa, kasoja, pinoja ja läjiä. Muuton jälkeen vaatekaappitila on ollut vähän niin ja näin, Tilaa on, mutta en ole ottanut sitä järkevästi käyttöön. Kun vihdoin sai kaikki tavarat roudattua kolmanteen kerrokseen, ilman hissiä of course, vielä suhteellisen järkevästi kaappiin, niin ei todellakaan ole ollut energiaa kaappien sisällön purkamiselle ja uudelleenorganisoinnille.
No. Se päivä koitti nyt syksyllä, lähes vuosi muuton jälkeen. Kimmokkeen tähän pitkään mietityttäneeseen asiaan sain eräältä ystävältäni, joka sanoi poikaystävänsä kanssa tehneen päätöksen luopua turhista vaatteista, panostamaan laatuun ja hankkimaan molemmille oman vaaterekin missä on kaikki käyttövaatteet. Kuulemma kukaan ei uskoisi, että heillä ei ole enempää vaatteita. En minäkään halunnut uskoa, mutta niin se vaan oli! Ihanan selkeää ja kompaktia, sellaista minimalistisen skandinaavista. Lopulta ajatus lähti rullaamaan eteenpäin ja alan jo pohtimaan eräänlaista kapselivaatekaappia (toki olemassa olevista vaatteistani) ja miettimään mitä vaatteita todella käytän ja mitä en.