Katosin. Koska olin väsynyt, eikä energiaa riittänyt blogin pitämiseen. Blogista tuli velvollisuus, möykky, jota olisi pitänyt jaksaa päivittää. Mutta mielessä pyöri vain yksi asia, eikä siitä voinut vielä kirjoittaa. Motivaatio loppui, aiheet vähissä, ajatukset vähissä.
Alkuraskaus väsytti, joten karsin kaiken ylimääräisen. Ja sitten aikaa oli kulunut aivan liikaa, jotta olisin voinut palata. Oli parempi vain unohtaa koko blogi. Mutta mielessä kyti koko ajan ajatus paluusta. Sitten kun on aikaa, sitten kun on taas aiheita. Nyt on aikaa, kunnes uusi työnantajani saapuu maailmaan, ehkä viikon tai parin päästä. Sen jälkeenkin toivon tämän blogin toimivan sinä omana juttuna, mielen puhdistajana vauva-arjesta. Mieli on täynnä kirjoitusaiheita ja intoa riittää. Blogin painotus muuttuu hieman, mutta ehkä hyvä niin, selkeämpi teema antaa selkeämmät raamit. Pyrin välttämään kakkavaippakuvia, pyrin ihmettelemään Aasiaa perhenäkökulmasta. Kuten elämä, myös blogi toivottavasti jatkuu, sen sisältö vain muuttuu.
Tervetuloa siis takaisin Puolisoviisumiin, josta ilmestyy nyt perhepainos.
Laosissa pari kuukautta sitten, taustalla Mekong ja mielessä vanhan elämän loppu ja uuden alku.
Iso maha, iso elämänmuutos. Ihan kohta. En malttaisi odottaa.