Viime yönä pakasti niin, että maan pinta jäätyi muutamaan senttiin saakka. Puupäätarhurille tuli vähän kiire pelastaa kasvimaalla majailevat juurekset ja vihannekset ennen kuin perunoista saa vain imellettyä laatikkoa ja porkkanoista neniä lumiukoille.
Joskus sitä on kumman kiireinen. Vielä eilen ennen hämärää otin kasvimaasta alla olevan kuvan. 
Ei sitten tullut mieleen napata edes tuota kesäkurpitsaa pikaisesti mukaan, aikaahan valmiiksi irrotetun kasviksen kaappaamiseen olisi mennyt varmaankin kaksi sekuntia. Ojennus, puristus ja koukistus ja sisälle. Tänään sama kohta näytti kameran linnsin läpi tältä:
Lehtikaalin olen kuullut selviävän pakastumisesta, joten jätin sen koristamaan kasvimaata. Enpä taida osata valmistaakaan siitä mitään. (APUA! Siis oikeasti en osaa.) Sen sijaan kannoin kesäkurpitsan yhdessä perunoiden ja porkkanoiden sekä muutaman muhkean valkosipulin kanssa sisään. Juurekset lajittelin jääkaapin juureslaatikkoon mutta kurpitsan keittelin säälistä soseeksi, jos vaikka tekisi siitä lounaskeittoa tai käyttäisi rieskojen pohjana. Keksin muuten maailman nopeimman keinon kuoria puolijäistä kesäkurpitsaa: juustohöylä veisteli mitä sopivimpia kuorisiivuja pinnasta ja vauhdilla. (Ja nyt joku kertoo, että totta kai kaikki kuorivat paksukuoriset ja liian suuriksi kasvaneet kesäkurpitsansa juuri noin.)
Jos satoa tahtoo jäädä pihalle, kertooko se siitä, että sitä on tullut kylvettyä liikaa? Vai onko Suomen kasvukausi kuitenkin liian pitkä?
Säästin yhtä mangoldipuskaa koko syksyn ajan kasvimaan laidalla rukolarivistön vieressä. Tänään kiskoin ne kaikki kompostiin. Tomaattikoppiin jäi vielä muutama varrellinen umpijäisiä hedelmiä. Käyn keräämässä ne joku päivä kastiketta varten, käyhän se tomaattien pakastaminen näinkin. (Kyllä, tomaatteja voi varsin mainiosti säilöä kokonaisina pakastimeen.) Sen sijaan tomaattipensaiden multia taitaa olla turha toivo saada enää irti astioista, ellei sitten kanna niitä sisään sulamaan. No, tulee se ensi kevät ja uudenlainen into kesken jääneiden syyspuuhien tekoon.
Yksi laiskuden ilmentymä minua kuitenkin harmittaa toden teolla, nimittäin se, että nämä jäivät keräämättä:
Auttaisikohan, jos leikkaisi tertut irti ja imeskelisi jäiset vatut kesän kaipuuseen?