Perjantaina oli vihdoinkin odotettu muuttopäivä. Vuokrapakulla suhaaminen pitkin Maastrichtiä osoittautui pelättyä helpommaksi ja vaikka Ikeaan mennessä navigaattori vei meidät jonnekkin aivan hevonkuuseen vuokrapaku säilyi lommoitta, kaikki tavarat himoitsemistani kuormalavoista lähtien oli raahattu neljänteen kerrokseen jonne mieheni raahasi ne yksitellen mukisematta.
Seuraavana päivänä piti vielä suunnata saha-ostoksille ja sahata kuormalavat olohuoneeseen sopiviksi, hankkia hävinneiden television jalan ruuvien tilalle uudet, käydä saksalaisessa tarjoustalossa metsästämässä askartelutarvikkeita sekä pari paistinpannua.
Tyyli, jota haen asunnon suhteen oli selvä jo alusta astaen. Vanhaa ja kodikasta. Väkersin lauantaina kuormalavasohvan parissa ja enää tarvitsee löytää muhkeita, siis oikeasti muhkeita tyynyjä selkä ja "käsinojiksi". Ikean aneemisista parin euron tyynyistä ei ole oikein hommaa suorittamaan. Etsintä siis jatkuu. Haluan vielä lisää vilttejä ja peittoja tuomaan sohvaan kaipaamaani laiskanlinnamaisuutta.
Olohuonekulmauksen ulkonäkö alkaa pääpiirteittään hahmottua. Lisää siitä mitä olohuoneeseen on suunnitteilla ja haussa vähän myöhemmin, sillä muuttoväsymys painaa edelleen sen verran, että aion nyt pötkäistä sohvalle.
Tässä kuitenkin vähän esimakua, olen taitavasti raivannut täystuhoa muistuttavan muuttosotkun tämän nurkkauksen ulkopuolelle. En ole vielä edes paikallistanut järjestelmäkameraani, joten luvassa kännykuvia.
