Keksittiin kesällä, että M:lle vois hakee kunnalta kerhopaikkaa. Tiedättehän, muutama tunti viikossa muiden lasten kanssa piirrellen ja eväitä syöden. Joo, haetaan! Vähän kiva, se pääsee kerhoon. Kesällä keksittiin. Harmi vaan, että hakuaika oli ollut maaliskuussa, joten kerholaisemme ei päässyt kerhojonoon ihan kärkisijoille. "Olette jonossa", kaikui vastaussähköpostissa. Aamulehdestä luin, että kyseiseen kerhoon on jonossa kymmenen lasta. Se siitä kerhosta.
Nyt syksyllä postilaatikkoon tupsahti mainos naapurikunnan puolelle avattavasta liikuntapäiväkodista. Hmm, pitäiskö? Sellanen 10 tai 15 päivää viikossa, ihan kiva varmaan olis. Touhuilis siellä ja mulla ois opiskeluaikaa. Tietty sit lähtis kotihoidontuki ja tilalle tulis hoitomaksut, kai me se yhdellä palkalla jotensakin sumplittais. Mitähän se maksais? Mitä tukia sais? Yksityisen hoidon tuki, yksityisen hoidon kuntalisä, osittainen hoitoraha ja vanhempien maksama maksu, luki listassa. Mut Tampereen puolella ei saa kuntalisää, päiväkotikunnassa saa. Mitä se meille tarkottaa? Osittainen hoitoraha, ai opiskelijallekin? Mistä se yksityisen hoidon tuki riippuu? Oma maksu enintään 283e, no ei varmaan puolikkaasta kuusta ja mikähän se tuloraja on? Saatatte arvata, että päiväkotipaikka on jäänyt hakematta.
Oiskohan mun äidillä keväällä paljon vapaa-aikaa, hiipi mieleen, kun tajusin että gradu pitää kirjottaa ja pari muuta kurssia suorittaa hoitopaikkalaiskuudesta huolimatta. Muutama päivä tai tuntikin miehen vapaapäivien lisäks olis ihan suotavaa takaporttia.
"M:lle olisi kerhopaikka vapaana", kilahti sähköpostiin. Jes! Apua! Nytkö se pitää viedä vieraiden ihmisten kanssa hengaileen tuntiKAUSIKS (kaksi ja puoli tuntia) MONTA (kaksi) kertaa viikossa?! Mitä jos se itkee? Pitää ostaa kerhotossut! Eihän mun pitänyt nyyhkiä isoa pientä tyttöö, kuinka tässä näin kävi.