Okei, myönnetään, että jonkun sortin kesäflunssaakin on päällä ja kurkku on vähän karhea, mutta reagoin järkyttävällä aivastuspuuskalla, kun revin vaatteita säkeistä ja laatikoista, että saisin ne joskus paikoilleen. Muutenkin sana pyykkääminen inhottaa minua, suorastaan kuvottaam, kun se olisikin vain, että "pesen nämä pyykit." Ei, kun se ei VAAN ole pesemistä, siihen kuuluu myös, lajittelu, kuivumaan ripustaminen, viikkaus ja "sijoittaminen" + lapsiperheissä niitä saa olla koko ajan karsimassa ja päivttämässä, joko siksi, että lapset kasvaa hurjaa vauhtia varsinkin näin nuorina tai vuodenaikoijen takia. HIRVEÄ HOMMA!
Minä jopa tiedän ihmisiä jotka nauttivat pyykkäämisestä... MIKÄ TEITÄ VAIVAA? Tottakai minäkin rakastan puhtaiden vaatteiden tuoksua, varsinkin jos pihalla kuivuvat, mutta se on niin hidasta. Kuinka elämä olisikaan helppoa jos olisi kuivausrumpu.
---
Tosiaan Atte ihan tässä viikon sisällä oppi ryömii vauhdilla, konttaakin jo vähän, istuu ja tänään istui ensimmäistä kertaa syöttötuolissa, joka on sitten tosi kiva, kun näkee maailmaa vähän eri tavalla :D
Tässä on meidän Milla, hattuja rakastava 2-vuotias :D laitettiin mekko päälle, niin ei mennyt kauaakaan, kun oli hakenut hatun ja matchaavat aurinkolasit. Itse en ole ollut kovin tyttömäinen tyttö, niimpä tämä hörhelötouhu on vähän uutta ja vierasta.
