"Kiitos todella tärkeästä työstä, jota teet pentuperheenä opaskoirakoulutuksen ja näkövammaisten hyväksi!" Viimeinen virke Opaspennun kasvatus- ja hoito-ohjeet -vihkosesta. Vili tosin ei ole ihan niin pentu enää, vaikka pennuksi mitä luultavammin vielä luokitellaan. Tai murrosikäiseksi. Näin yhdeksän kuukauden ikäisenä Vili on melkein täysikokoinen, mutta mieleltään aika skidi.
Lapsiperheessä kasvanut Vili tuli perheeseemme hoitoon Kuopion suunnalta viikko sitten. Tätä ennen hän vietti muutamia viikkoja Opaskoirakoulu Viiksen tiloissa. Vili on vasta hiljalleen kotiutumassa Helsingin keskustaan, jossa on kuitenkin Kuopion taajama-alueeseen tai sen keskustaan verrattuna kaikkea ja PALJON. Mutta pennulle on tärkeää, että pääsee kokeilemaan maailmaa mahdollisimman monipuolisesti. On hyvä saada kokemusta erilaisista ajoneuvoista ja työkoneista; eri tavoin käyttäytyvistä, liikkuvista ja ikäisistä ihmisistä; portaista, liukkaista lattioista, hisseistä; erilaisista paikoista sekä matkustamisesta erilaisissa liikennevälineissä. Vilille on hämmenystä aiheuttanut mm. betoniporsaat, patsaat, juoksijat, lentävät lehdet ja muut koirat (niitä täällä on monta!) Toisaalta tuohon ikään myös kuuluu nähdä "mörköjä".
Miksi otimme Vilin? Se kävi vähän sattumalta. Aluksi olimme ajatelleet olla vain jonkun pennun loma-ajanperhe elokuun ajan. Pitäähän kouluttajienkin saada lomailla. Mutta Viiksestä tuli ehdotus tällaiselle pidemmmälle ns. "projektille" eli toimia hoitoperheenä kunnes Vili on reilu vuoden ikäinen. Pohdittuamme muutamat päivät idea alkoi tuntumaan hyvältä. Olisi ollut ikävää Vilin jäädä tarhalle, vaikka se onkin rakennettu hyvin kodinomaiseksi. Paremmin hänen mahdollinen tulevaisuus opaskoirana karttuu täällä monipuolisessa ympäristössä sekä välittävässä ja aktiivisessa perheessä. Sekä meistä toinen on vuoden sapatilla töistä (allekirjoittanut), joten aikaakin löytyy Vilille. Pyrimme antamaan Vilille parhaat mahdolliset lähtökohdat aloittaa opaskoulutus. Tietenkin joudumme pitämään mielessä, että Viliä ei ole nuoren ikänsä takia voitu vielä kunnolla testata luonteen eikä terveyden puolesta. Toivotaan kuitenkin, ettei yllätyksiä niiden suhteen tule ja Vili voisi aloittaa aikanaan opaskoulutuksen.
Täältä voit siis seurailla hoitoperheen arkea, varsinkin Vilin kuulumisia, sekä jo alkaneen Pentu Teho -kurssin edistymistä. Sanotaan, että se on koirakoulutus, mutta kyllä se enemmänkin on emännän ja isännän kouluttamista johdonmukaisemmaksi sekä kiinnostavammaksi.. Siitä ensi kerralla lisää.
Niin ja ehkä myös joku saa kipinän alkaa toimia vapaaehtoisena ja ilmoittautuu hoitoperheeksi tuleville opaskoirapennuille.
- R & V