Jo monta kuukautta olemme yrittäneet opettaa Saanalle veteen puhaltamista. Hirmu innoissaan neiti on sitä harjoitellutkin, mutta puhaltamisen sijaan vetää yleensä vettä keuhkoihinsa, yskii ja pärskii.
Saana osaa sukeltaa aika pitkiäkin matkoja, mutta sukeltaessaan sulkee hengitystiensä juuri niinkuin vauvoilla on luontaisesti tapana tehdä. Uimataidon kehittymisen kannalta on kuitenkin hirmuisen tärkeää se, että nakero oivaltaa juurikin tuon veteen puhaltamisen.
Sinnikkäästi olemme treenanneet puhaltelua kylpyammeessa, uima-altaassa ja nyt kotipihan pulikointialtaassa.
Isukki näyttää mallia ja Saana seuraa perässä.
"Puhalla, puhalla kuplia näin."
Vihdoinkin pitkällinen harjoittelu tuotti tuloksen, kuplia alkoi syntyä ja vedestä kuului pulputus yskimisen sijaan. Saana oli itsekin aivan innoissaan uudesta taidostaan, nosti päänsä vedestä, taputti käsiään ja hoki "hyvä, hyvä!"
PS: Jykällä ei ole selässään kökösti tehty tatska, vaan Anun laittamat kinesioteippaukset.