Eilen oli se päivä, mitä en uskonut tapahtuvaksi. Pala paperia, joka palveli meitä asunnon muodossa lähes yhdeksän vuotta, on nyt myyty. Alunperin se ostettiin vain meille, kahdelle aikuiselle. Nauratti ne vihjailut lastenhuoneesta, se oli työhuone ja sellaiseksi tarkoitettu.
Kolme vuotta sitten työhuoneeseen muutti tyttö. Kolme vuotta sitten me oltiin putkiremppapakolaisia mökillä ja mummolassa. Ja taas me asuttiin täällä.
Kunnes tänä vuonna viimein saatiin aikaiseksi laittaa asunto myyntiin. Ajatuksissa vaihtaa kaupunkia.
Kukaan ei tullut näytöille, ei kukaan. Asuntokauppa on jäissä, kaupungissa ei mikään liiku - välittäjien epätoivoinen mantra. Kesäkuussa me jo päätettiin, ettei myyntiä jatketa kun sopimus päättyy. Tehdään sitten remppaa syksyllä. Asunto on jo sitä vailla.
Neljä päivää ennen myyntisopparin loppumista joku halusi yksityisnäytön. Mä ostin leikkokukkia ja siivosin. Järjestelin tavaroita. Taas.
Kaksi päivää ennen myyntisopparin loppumista meillä oli tarjous, ja vastatarjous. Ja se hyväksyttiin. Sen jälkeen kaikki on mennyt kuin sumussa. Meillä on alle kuukausi aikaa muuttaa pois, etsiä uusi päiväkoti ja niin. Uusi koti. Tilapäinen, mutta koti. Omaa uutta ei kannata hätiköidä, kyllä me ehditään. Kunhan nyt muutetaan. Uuteen kaupunkiin, uuteen asuntoon.
Kaikki on tapahtunut nyt alle muutamassa viikossa. Ja kaikki on paljon. Olen kokenut yhtä paljon iloa ja pettymyksiä, ja yhteensä niitä molempia valtavasti. Jos meitä muuttaisi vain kaksi, kaikki olisi vähemmän tärkeää. Nyt kun meitä on kolme, meillä on vähintään kolminkertaiset tarpeet. Niitä tarpeita selvitellessä olen törmännyt moneen seinään. Saanut huippuhyvää ja pienemmän maininnan arvoista palvelua. Panikoinut ja pettynyt.
Mutta hyvä tästä tulee, asiat alkavat loksahtaa paikoilleen. Aikaa on vain niin vähän, enää pari viikkoa. Kirjoittelen myöhemmin vielä niistä iloista ja pettymyksistä, joita kohtaa, kun lapsen kanssa vaihtaa kaupunkia. Annan pölyn laskeutua, etten sano turhan tunnekuohun vallassa. Odottelen vielä, että se asunto löytyy. Sitten kaikki on jo aika hyvin.