Pienen hyötypuutarhani herneille kuuluu tällä hetkellä hyvää. Pelkkää hyvää.
Ne kukkivat nimittäin sangen runsaslukuisesti.
Koska en ole koskaan aikaisemmin hernettä kasvattanut enkä muista, että olisin nähnyt niitä muuallakaan kukkimassa, kukkien kauneus ja hentous yllättivät heti ensi näkemältä. Olenkin ihaillut paljon viljelmääni aina, kun olen sattunut siitä ohi kulkemaan.
Olen monesti miettinyt tämänkesäisiä viljelyitä katsellessani, miten ne kaikki näyttävät kasvavan ja menestyvän ennakko-odotuksia huomattavasti paremmin. Kenties ravinnerikas kompostimulta, runsas auringonpaiste ja lämpö sekä toisaalta myös (rankka)sateet ovat olleet niitä juttuja, joita on vaadittu ja riittäväästi myös saatu. Itse en ole sen kummempia vippaskonsteja käyttänyt, mitä nyt aina tarvittaessa on tullut kaadeltua kastelukannua laatikoiden yllä.
Sitten viime kerran, kun kirjoittelin laatikkokasvatuksistani, herneet ovat kasvaneet aika lailla. Tukikeppien suhteen olin hieman matti myöhänen, mutta onneksi en sentään ollut niin pahasti jälkijunassa, etteikö tilannetta olisi vielä saanut pelastettua. Koska varastosta ei löytynyt riitävästi kepukoita, hain lähimetsästä loput. Sittemmin ostin pari nippua lisää, eli ensi vuodeksi niitä pitäisi sitten olla reilusti valmiina.
Mutta joo, on tämä kyllä hauskaa ja jännittävää puuhaa tämä hyötyviljely. Ja tietysti myös erittäin antoisaa. Niin, ja jollain tapaa myös jotenkin rauhoittavaa.
:)