Ella F:nBerliinin-reissun kuulumiset ovat olleet sen verran kadehdittavaa luettavaa, että otetaan hitunen arkirealismia tähän väliin.
Pyrimme mieheni kanssa vetämään yhteneväistä kasvatuslinjaa, mutta yksi asia aiheuttaa usein sanaharkkaa: lapsen vaatteiden valinta. Mies on aina sitä mieltä, että minä puen lapselle liikaa, hän taas pukee pojalle minun mielestäni liian vähän. Ja ne värivalinnat… Noh, joskus miehen yhdistelmät ovat olleet niin innovatiivisia, että olen ollut jopa vähän ylpeä, mutta aika usein olen vaivihkaa käynyt vaihtamassa paidan tai housut toiseen väriin.
Otetaan esimerkki: Lämpötila oli +19 astetta, taivas pilvinen ja sateen uhka oli ilmassa. Olin lähdössä hiekkalaatikolle muksun kanssa ja pyysin miestä pukemaan pojan. Hetken kuluttua ulko-ovelle käveli lapsi t-paidassa ja uimahousuissa. Uimahousuissa?
Olen lukuisia kertoja nalkuttanut miehelleni hänen omituisista lapsivaatevalinnoistaan. Onneksi mies on hyvä puolustautumaan eikä hätkähdä vähästä. Kaipa minustakin kurjalta tuntuisi, jos hän melkein joka kerta arvostelisi lapselle pukemiani vaatteita. Päätinkin tällä kertaa pitää nokkani tukossa. Lähdimme sanaakaan sanomatta niissä uimahousuissa ulos, minä ehkä hieman hampaita kiristellen.
Noin kymmenen minuuttia navakassa tuulessa leikittyämme kysäisin pojalta, onko kylmä. Vastaus näin uhmaikäisenä mihin tahansa kysymykseen on 90-prosenttisesti ”ei”, mutta tällä kertaa kuului varovainen ”on”. Päätin silti juoksuttaa poikaa ulkona vielä hetkisen, mutta luovutimme, kun sadekuuro iski niskaan.
Kotona oli pakko todeta miehelleni, että oikeasti, uimahousut? Hyvin ne kyllä liukuivat liukumäessä, pakko myöntää. Vastaukseksi sain virnistyksen ja jotain epämääräistä muminaa.
Joskus mietin, että ikäviä ovat sellaiset äidit, jotka eivät anna isien edes pukea lapsiaan. Mutta niin vain minustakin on tullut yksi heistä. Olen kyllä tosissani yrittänyt vierittää vastuuta miehelleni. Olen laittanut hänet pakkaamaan lapsen tavaroita reissuun ja päättänyt luottaa, että kyllä me hänen valinnoillaan pärjäämme. Ja niin olemme pärjänneetkin. Mitä nyt puuttuvaksi hatuksi on pitänyt improvisoida mökillä ikivanha, koristeen virkaa toimittava olkihattu tai takiksi epämääräinen karvaliivi. Kertaakaan poika ei ole kuitenkaan vilustunut nimenomaan vaatetuksen takia, joten lopulta kaikki on ollut hyvin.
Uimahousuepisodin ja päikkäreiden jälkeen sade oli lakannut ja oli aika lähteä uudestaan ulos. Tässä vaiheessa mies päätti ihan itse, että ehkäpä hän vaihtaa lapselle housut. Kun he sitten lähtivät ulko-ovesta, näin vilaukselta, kuinka lapsi suuntasi kuraleikkeihinsä pellavaisissa, vaaleissa juhlahousuissa.