No ei nyt ehkä kiven kuitenkaan, mutta kannon sentään. Tuoksuvattu on sitkeä kasvi, se kasvaa vaikka kannonnokkaan. Meillä on hävitetty tätä pusikkoa tänä keväänä muutaman neliön alalta, vielä sitä löytyy parista paikasta ja niihin saa jäädäkin, koska on kaunis ja peittävä. Toisessa paikassa peittää näkymää saunaterassilta naapurin pihaan ja toisessa piilottelee pyykkitelinettä. Molemmissa vieressä on ruohikkoa, joten leviämisen pitää helposti kurissa ruohonleikkurilla. Myös suuret koivut hillitsevät villeintä kasvua. Mutta jos kasvaa muiden pensaiden tai perennojen joukossa, niin ennenkuin huomaakaan, se on peittänyt alleen kaiken muun. Ja niitä juuriversoja saa kaivaa ylös lopun ikäänsä. Kukkiessaan vattu on kyllä kaunis ja houkuttelee paljon kimalaisia, lisäksi kukinta kestää kauan. Eli varsinaisesti tätä ei uskalla kellekään suositella eikä varsinkaan pieneen pihaan ja juurimattoa kannattaisi käyttää varmuuden vuoksi aina. Meillä tämä tuli tonttikaupan kaupanpäällisenä. Valkorunkoisten koivujen vieressä hennon roosat herkät kukat ja isot, vaaleanvihreät lehdet näyttävät kyllä aika ihanan romanttisilta.
