Joskus viime vuoden marraskuussa istuin bussissa köröttelemässä kohti toimistoa kun nenääni kohosi jostain piinallinen käry. Se ei ollut naapuripenkin Pena, haju oli ikävän homeinen ja paikallistin alkulähteeksi oman takkini. Sadattelin puoliääneen koska tajusin itse haisevani täsmälleen samalta kuin ne raukat hometaloissa asuvat sielut joiden vaatteita oli tahtomattani aikaisemmin lähijunissa haistellut.
Kotona suoritetun haistelun myötä saatoin todeta että totta tosiaan, koko garderoobi löyhkää kuin olisin kaivanut sen juuri jostain perunakellarista. Vaatteisiin tarttuva haju on perusmerkki siitä että joku paikka kämpästä on homeessa. Kaikki sonta siitä että 'vanhassa talossa aina haisee' ym. 'mummolanhaju jaadijaadi', voi niputtaa yhteen seuraavasti: Jos kamat haisee, jos talo haisee, JOTAIN ON PIELESSÄ.
Koko asumusta ei voinut laittaa atomeiksi samalla kertaa (vaikka dynamiitin työntäminen kivijalkaan tuntuikin houkuttelevimmalta vaihtoehdolta), joten aloitimme remontin suunnitellusti. Vasta keväällä sähkömiehen käynnin yhteydessä selvisi mikä todennäköisesti aiheutti ummehtuneen aromin. Eteisen paneelin alta hulvahti kostea tunnelma ja kun paneelit poistettiin, löytyi tämä:
Vähän joo oli kosteutta siellä, pinta kupli kuin aamupuuro hellalla. Haju oli ihan kaamea, ei tarvinnut montaa päivää motivoida itseään rappauksenpoistoon. Tutkiskelujen jälkeen samaa oiretta tavattiin myös muurin muista pinnoista, joten koko hoito olisi putsattava ja rapattava uudelleen, joy!
Kävin työhön tietysti hyvin varustautuneena, eli isolla ruuvimeisselillä ja vasaralla pintaa pätkyttäen. Toimi muuten ihan hyvin. Siis paitsi että pöly ja katku aiheuttivat ihan tähtitieteellisen ketutuksen ja kivan pölyviitan joka pinnalle. Vintillä tietenkin sama homma, purun seassa työstäminen se vasta hauskaa olikin, sinne uhrautui onneksi puoliso.
Koko keikauksen syyhän oli siis vuotava piipunjuuri joka oli kostuttanut ajan kanssa rappauksen niinku minkäkin kakkupohjan. Kävin katolla törkkimässä Bitumisikaflexiä saumoihin, se ehkä auttoi jotain, jyrkkä ehkä. Piippu on pellitetty joskus jonkun tee-se-itse-kyläsepän toimesta menetelmällä 'kääräistään peltiin ja katsotaan mitä tulee'. Paikkoina on käytettyä jotain silikonia ja roudarinteippiä, tottakai. Eli jännä nähdä missä kunnossa piipun tiilet ovat.
