..ja muistista. Hetki sitten teekupposen ääreltä käänsin katseeni ulos ikkunasta ja tummaakin tummempi taivas houkutteli valokuvaamaan. Kävelin tuvasta makuuhuoneeseen päin ja jäinkin matkalla katsomaan huonetta. Huonetta, jossa mielikuvissani vieläkin juon iltateetä (mustaa teetä sokerilla) ja juustovoileipiä mummuni ja tätini kanssa, ja jossa nojatuolissa silmät suurina kuuntelin mummuni kertomuksia ihanista mustavalkoisista kuvista vanhoissa pahvialbumeissa. Muistoja ei hämärrä mikään, muistia sen sijaan monikin asia - huone on nyt kovin erilainen kuin se oli lapsuudessani, muistikuvat ovat kuitenkin samat, muistot huoneen remontista ovat jo hieman hämärtyneet, siksipä ajattelin siitä kirjoittaa.
Tänään makuuhuone näyttää tältä. Muutama vuosi sitten näkymä oli kovin erilainen.
Ja sitten:
Sitten alettiin tutkimaan talon kuntoa. Seinien, lattian, katon..ja ikkunan ja vanhojen (onneksi oikeasti vanhojen!) eristeiden.
Laajamittaisen (kostean) maan pois kaivamisen jälkeen kostuneiden rakenteiden tilalle rakennettiin uusia ja seiniin muutama hirsikorvaus - kummastakaan en harmikseni juuri nyt löytänyt yhtään kuvaa, mutta molemmat työt vaativat lehmän hermoja ja moottorisahan käsittelytaitoja.
Makkarin uuden lattian pohjat piti tietysti myös siivota tarkasti ennen lattian asentamista. Hyvää jumppaa keskivartalolle rakenteiden alla pujottelu ja ryömiminen.
Uutta eristettä asennettiin näinkin, kuvassa tosin tilanne päällä tuvassa, ei makkarissa..
Värien, sävyjen ja tapettien vaikea valinta.
Vanha uuni lämmitti remontinkin ajan ja edelleen.
Ja niin makuuhuoneesta tuli uudelleen makuuhuone. Kuvien läpi selaamisen jälkeen muisti on taas kovin kirkas ja se tumma taivas makuuhuoneen ikkunassa, se on edelleen tumma.
