...mutta aina sopii sekaan yksi lisää.
Pieni väsähti.
Meille muutti eilen tälläinen karvakerä, Manu nimeltään ja jos joku hoksaa, niin kyllä, nimesin kissani Miina ja Manu -kirjojen mukaan. Manu on seurallinen sylikissa, joka miukuu pienellä äänellään "piu", jos ei sitä muuten hoksata napata syliin. Aivan mahdottoman kova kehrääjä ja kiehnääjä.
Laatueroa kuvien välillä, ylempi otettu kameralla ja tämä puhelimen kameralla.
Papu on mahdottoman kiinnostunut Manusta, mutta onneksi Manu osaa piiloutua sohvan tai tv-tason alle. Papu on vielä niin pieni, ettei tietenkään ymmärrä vaikka kuinka hokisin "sievästi". Papu on saanut tutustua kissaan niin, että kisu pääsee halutessaan pakoon tai niin, että pidän Papun käsistä kiinni.
Viime yön nukuin sohvalla kissa kainalossa, koska makuuhuone on kissalta kielletty paikka. Olihan se ihanaa nukkua pitkästä aikaa kissan kanssa. Seuraavan yön pikkuinen saa pärjätä jo itse, mutta ensimmäinenhän se on vaikein. Mitenköhän sitä saa taas nukuttua ilman kissaa...
Tästä lähtien saatte siis vauvankuvien lisäksi kissankuvia täältäkin seurailla, kaksi mahtavinta kuvauskohdetta täälläkin siis nyt samassa! Seuraavaksi haaveilemaan paremmasta kamerasta (vaikka minulla onkin ihan hyvä kamera, mutta kun se järkkärihaaveilu).