Kätilö siis saapui. Ja alkuhaastattelun jälkeen riisui aivan ensimmäiseksi tytöltä turhat vaatteet. "Sisällä ei tarvita lakkia, ei tumppuja (ellei raavi pahasti kasvojaan), ei bodyn päällä pitkähihaista, eikä ylimääräisiä sukkia". "Aaa, sairaalassa sillä oli noin, niin mekin sitten täällä kotona..."
Sitten siirryimme imetysasioihin.
Tyttö oli sopivasti nälkäinen joten aloitimme imetysasennoista (makuultaan, istualtaan, kainalosta jne.) ja oikeasta imuotteesta.
Oikean imuotteen tunnistaa siitä, että vauvan poski on pyöreänä eikä huulia juuri näy. Nännipihaakaan ei saisi olla paljoa näkyvissä. Näin imetyksen ei pitäisi sattua ja nänni jää pyöreäkärkiseksi imetyksen jälkeen. Minulla se taas jäi juurikin vääräoppisesti huulipunan muotoiseksi.
Imuotteen korjaaminen tapahtuu puolestaan viemällä pikkurilli vauvan suupieleen, jolloin vauva vapauttaa nännin. Sitten autetaan niskasta ja odotetaan, että suu on auki ja ohjataan nänni kitalaen takaosaan.
Seuraavaksi kerroin, kuinka en ole saanut itse lypsettyä pisaraakaan ulos rinnastani. Kätilö asetti sormensa rinnalle ja puristi. Oh, sieltähän tyrskähti kunnon ruisku! Niin... taas selveni yksi murhe. Minä en ole osannut näköjään lypsää. Maitoa kyllä tulee.
Sain oppitunnin siitä, kuinka rinta pehmitetään ja mahdollisesti lypsetään enimpiä maitoja käsin ennen imetystä oikean imuotteen takaamiseksi. Se tapahtuu näin. Aseta sormet nännin ympärille renkaaksi, jolla painellaan pitkin painalluksin nännipihaa. Lypsäessä taas aseta peukalo ja etusormi riittävän kauas nännistä, nännipihan ulkoreunalle. Paina ensin suoraan rintakehää kohti ja sitten rinnan keskustaa päin.
Minä valutin maitoni jälkiruokakulhoon. Määrä ei ollut yllätyksekseni yhtään hassumpi.
Sain myös vinkin hakea kaupasta kaalia ja kääriä rintojen ympärille jääkaappikylmät kaalinlehdet, joiden rakenne on ensin rikottu. (Voi taivas, mitä helpotusta se toikaan! Minuuspuolena armoton döfis, joka leijuu kaula-aukon kautta omaan nenään pitkin päivää.) Myös öljyllä hierominen, lämmin suihku tai kääre tukoksen päälle suunnattuna, samoin kun vauvan leuan suuntaaminen tukoksen suuntaan imettäessä, auttavat alkaviin ja jo syntyneisiin rintatukoksiin.
***
Kätilön käynnin jälkeen olimme suunnattoman helpottuneita. Nyt saatiin ratkaisu ongelmiin! Olipa mahtava käynti! Meille molemmille. Hirveästi hyvää ja hyödyllistä informaatiota!
Vaan tyttäremmepä osoitti torstaipäivän aikana, että hänen kärsivällinen käytöksensä kätilön vierailun aikana olikin ollut vain vieraskoreutta. Enää ei hermot kestäneet tissistä irrottelua ja uuden imuotteen asettelua. Tyttö ilmaisi omaavansa äitinsä temperementin. Häneltä paloi käpy. Täysin. Imetystä onnistui siis huudon kanssa muutaman minuutin, sekin väärällä imuotteella ja lopulta tyttö nukahti. Tässä vaiheessa huomasin, että molemmissa nänneissäni on kipeä haavauma (joista ei tosin vielä vuotanut verta). Voi v***u!
Seuraavana yönä toivotin kaikki uudet imuoteopit huitsin helvettiin, purin hammasta, jännitin koko kroppaa jokaisella imetyksellä ja kirosin koko imetyksen alimpaan helvettiin. Tämän lapsen täytyy saada ruokaa. Vaikka sitten väärällä imuotteella. Tuntui, että rinnat räjähtää. Kipu oli sietämätön. Mietin vaihtoehtoja. Okei, tää imuote ei nyt vaan onnistu. Nää rinnat on liian pinkeet, vaikka kuinka lypsän käsin ja pehmitän. Nyt tarvitaan järeämpiä keinoja. Mies menköön huomenna kauppaan ja ostakoon rintapumpun.
Mies meni kauppaan ja osti Ainun sähkökäyttöisen rintapumpun, joka sattui olemaan vieläpä reilussa halvennuksessa. Aaaah, aaaaah ja vielä kerran aaaaaah! Mikä taivas siitä aukeni! Mikä helpotus rinnoissa! Ja kuinka helposti lapsi saa nyt syötyä! Ja kuinka nännit saa nyt levätä, kun voi välillä antaa omaa maitoa pullosta!
Nännit paranivat. Mieli parani. Yöt paranivat. Ilta-ahdistus parani. Viikonlopun aikana jouduin jopa perumaan siskolleni antaman vinkin "älä koskaan hankkiudu raskaaksi".
Nyt jää maitoa pakkaseen tasaiseen tahtiin. En tiedä tuleeko sille käyttöä. Eikä sillä oikeastaan ole väliäkään. Kunhan saavutettiin tämä helpotus.
Pullo ja tissi kulkevat hienosti rinnakkain. Rintaa tyttö näyttää kuitenkin preferoivan. Jos pääsyöttö on pullosta, täytyy vielä jälkiruokahömpsy saada rinnasta. Eikä rintaan satu enää kuin korkeintaan ensi-imaisuilla, vaikka näen, että imuote ei ole optimaalisin ja nänni jää edelleen hieman huulipunamalliseksi.
***
Kaikenkaikkiaan ensimmäinen viikko jää mieleen erittäin kivuliaana, mutta samalla myös ihmeen normaaliarkisena kokemuksena. Odotin suunnatonta väsymystä ja toimintakyvyttömyyttä. Yllätyksekseni en ole ollut päivisin lainkaan väsynyt, vaikka yöunet ovat jääneet koko viikon ajan 3-5 tuntiin. Päivittäin käyneet vieraat ovat pitäneet päiväsaikaan ajatukset normaalissa arjessa, eikä yön möröt ole saaneet sijaa.
Terveydenhoitajaa emme saaneet kotikäynnille neuvolan vajaamiehityksen vuoksi, joten menimme ensimmäiselle neuvolakäynnille viikon ikäisen tytön kanssa. Terkka kehui äidinmaitoa kermaiseksi, sillä tytön paino oli noussut jo reippaasti yli syntymäpainon (kotiutumispaino oli ollut -150 g syntymäpainosta). Luultavasti tyttö on siis tietämättäni saanut koko ajan aivan hyvin maitoa ja kaikki murheeni ovat olleet aivan turhia.
Suurin tekijä on kuitenkin ollut mieheni. Olemme siitä onnellisessa asemassa, että mies jäi suoraan synnytyksestä kahdeksan viikon kesä-/isyyslomalle. Täällä hän on pessyt pyykit, tiskannut, tehnyt ruoat, hoitanut vauvan pesuja ja vauvaa... Yksinkertaisesti sanottuna arki on ollut minulle erittäin helppoa ja yllättävän pirteää.
***
Näin loppui ensimmäisen viikon tuska ja sen päättävä viikonloppu avasi aivan uudet mahdollisuudet toisenlaiseen arkeen. Mutta siitä lisää toisella kerralla.
