Viikonlopun aikana saatiin talkooavun voimalla purettua suurin osa alakertaa. Yläkerran purkutyöt aloitettiin heti maanantaina ja kesäksi palkattu remonttimies aloitti myös hommansa. Yläkertaa purettiin koko viikko. Sen purku oli aika mielenkiintoinen projekti niin purkajille kuin sivustaseuraajalle (mulle, joka kävin räpsimässä innostuksissani kuvia). Talo alkoi näyttämään sisältä aika karulta mutta toisaalta aika mielenkiintoiselta, koska "avattuna" myös talon tekotapa alkoi näkymään. Käytetyissä puissa ja palkeissa sekä eristeissä näkyi selvästi säästömateriaalit ja mm. se ettei suinkaan sahattua lautaa ollut aina tarjolla vaan laudoissa näkyi puun kuoria ja esimerkiksi palkkeja oli tehty jatkopaloista jne. Mutta toisaalta talo purettuna herättää kunnioitusta ja ihastusta siitä, että se on jonkun käsillä tekemä ja pysynyt pystyssä jo yli 60 vuotta.
Vesikatto oli tehty 2011 mutta harmillisesti saimme huomata, että se on joskus aikoinaan vuotanut ja katto on osittain tummaa sekä piipun juuressa on ollut myös vuotokohta. Nyt se ei uuden katon myötä onneksi enää vuoda mutta jotakin toimenpidettä meidän täytyy tehdä huonompikuntoisen katon kohdalta. Yläkerta on avattuna muutenkin mielenkiintoisen näköinen. Rakennesuunnittelija tuli käymään ja tutkimme yhdessä rakenteet ja hän antoi työvaiheisiin ohjeistuksia. Rakennusluvan ehdoksi tuli myös rakennekuvat. Yksi ainoa selkeä laho kohta löytyi alakerran kuistin jälkeen heti oikealla keittiö seinän kohdalla, jossa on ollut vuotokohta. Yllätyksenä tuli myös, että alakerran lyhyt väliseinä eteisen ja keittiän välillä kannatteli osan yläkerran lattian reunoja. Nyt se on auki, koska lahokohta puretaan ja korjataan.
Sateisen viikonlopun jälkeen mulla alkoi olla hermot kireällä, koska lapset olivat tapelleet paljon, lähinnä isommat pojat. Loman aloitus oli myös harjoittelua taas kotioloihin ja uuden arjen pyöritykseen. Mies halusi ottaa pojat mukaan alkuviikoksi, kun minä jäin maanantaina hoitelemaan asioita tänne kaupunkiin ja menin keskiviikkona pienimmän kanssa perästä Porvooseen.
Kaatopaikalla mies on ravannut viemässä kaikenlaista jätettä. Koska puruimuria ei voitu käyttää (meiltä ei löytynyt kolmivaihevirtaa), niin niiden tyhjentäminen meni lapiohommiksi. Säkkejä tuli valtavasti ja suuri osa kaadettiin ison tonttimme puille ja pensaille, mikä on kuulemma hyväksi niille. Keskiviikkona pääsin pienimmän kanssa perästä Porvooseen ja sain nähdä purkuhommien edistyneen. Aurinko alkoi myös paistamaan ja kokeilimme ensimmäistä viikkoa remonttiolosuhteissa ajen rutiinena.