Elämässä tapahtuu välillä sellaisia pieniä sympaattisia sattumuksia. Ajattelin viime viikolla Turussa asuvaa Tuulaa, hulluja opiskeluvuosia ja Tuulan kurkkumobiilia. Muistan, miten otettiin jotain ihan sekopäisiä valokuvia kurkkumobiilin kanssa ja taisi se olla jossain näyttelyssäkin mukana? Se oli hauska esine, mutta tuskin sitä on enää olemassa.
Keskiviikkona tuli paketti V:n nimellä. Ja paketista paljastui mikäpä muukaan, kuin tuo kyseinen kurkkumobiili.
Ihan käsittämätöntä! V on nyt erittäin iloinen uuden kurkkumobiilin omistaja. Minulla on tapana heittää kaikki tarpeeton menemään (tai siis kierrättää eteenpäin), mutta ihanaa että joku muu säästää mieleenjääneitä esineitä.
