Noin,
Onhan sitä nyt vähemmästäkin ihmeissään. Pääsiäistä ennen tikkuun piirtyi haalea viiva, jota kaksin tuijoteltiin ja ihmeteltiin, että siinäkö se nyt oikeasti on. Olihan se.
Nyt mennään jo hienosti yhdeksännellä viikolla ja silmät eivät oikein meinaa pysyä auki. Närästys seuraa kaikesta vähänkään epäterveellisestä ja heikotus heti jos ei pariin tuntiin ole nauttinut minkäänlaista ravintoa. Niin, ja turvottaa. Paljon.
Mutta eihän se mitään haittaa, pitkään tätä toivottiin ja klassisesti juuri silloin kun sitä vähiten osasi odottaa, se meille räpsähti. Vitsit, meille oikeasti tulee vauva. Onhan se nyt ihaninta ikinä, mutta samaan aikaan ihan todella pelottavaa. Hirmuisen moni asia muuttuu ja varmaan mekin vähän siinä sivussa.
Tämä blogikin piti olla ihan jotain muuta, kuin vauva-aiheinen.
Eipä se tosin taida poissulkea mitään, lisää vaan jännitystä elämään.