Olen hukannut sen pienen ihanan nyytin, jonka toin synnytyslaitokselta mukanani. Sen, joka välillä tapitti minua pienillä sinisillä silmillään ja suurimman osan ajasta nukkui, sitten söi vähän, kakkasi ja nukkui.
Papu on opetellut kiipeilyä oikein urakalla, koska hän haluaa olla kaikessa mukana.
Näin Papu tulee katsomaan sohvalla lojuvaa äitiä.
Papu on myös yrittänyt auttaa sen pienen vauvan etsinnässä:
Ei löydy lelulaatikosta...
...eikä tv-tasolta...
...eikä (onneksi!) ole myöskään uunissa.
Niin se aika rientää, vaikkakin Papuhan on vasta melkein 8kk ikäinen, eli hänen pitäisi vielä olla vauva. Ei tunnu järkevältä sanoa tuota seisoskelija-seikkailijaa enää vauvaksi.